Olemme ottaneet taas yhden askeleen kohti sivistysyhteiskuntaa, kun uusi alkoholilaki tulee tänään kokonaisuudessaan voimaan. Monia hölmöjä rajoituksia on poistettu ja jotain uusia vapauksiakin on annettu. Tämän pienen erävoiton kunniaksi nautin tänään yhdessä olutta ja viskiä, sillä voinhan nyt niitä ihan laillisestikin tilata baaritiskillä samalla kertaa.

Jos muutosta lähtee tarkastelemaan viskinharrastajan näkökulmasta niin mikään ei oikeastaan muuttunut. Oikeassa elämässä olet saanut baarista oluen ja viskin tähänkin asti yhdellä tilauksella. Nyt laki myös sallii esim. tuplaviskin tilaamisen, mutta henkilökohtaisesti olen harrastuksen myötä mennyt lähes täysin 2cl annoksien eli puolikkaiden tilaamiseen. Mukavampi annoskoko maisteluun ja voi samalla rahalla maistella enemmän. En keksi omalla kohdallani tilannetta milloin ottaisin viskin  tuplana. Nuoruudestani toki muistan erään Mr. Whiskyn tilauksen Bulgariassa, joka kuului: ”Two Double Whiskies”, ja se oli vain hänelle itselleen. Noh, nykynuoret tuntuu olevan niin fiksuja etteivät tällaisia harrasta.

Merkityksellisin asia harrastajan näkökulmasta, eli etämyynti muualta maailmasta ja etenkin EU:sta, jätettiin ilmaan leijumaan. Nykyisellään se on altis viranomaisten mielivaltaisille tulkinnoille. Asiaa selvittämään perustettu työryhmäkään ei vaikuta ensinäkemältä ihan puolueettomalta. On kuitenkin todettava, että olemme EU:n jäsenmaa ja se tulee etämyyntiin jossain vaiheessa varmasti lujemmin vaikuttamaan vapauttavasti, siihen asti lainsäätäjämme taistelevat tuulimyllyjä vastaan.

Loppujen lopuksi, kun koko alkoholilakia tarkastellaan brutaalin yksinkertaisesti, on se kirjoitettu sen mitättömän pienen joukon rajoittamiseksi, jolla on alkoholiongelma tai muuten ei hallitse omaa alkoholin käyttöään. Paljon ulkomailla matkustettuani hiipii usein suru puseroon Suomen tilannetta miettiessäni. Muualla maailmassa ihmiset pitävät hauskaa ilman rajoitteita, voivat hankkia samalla kauppareissulla myös ruokaviinin tai ostaa ravintolasta hyväksi todettuja lempijuomia. Ja ainakin katukuvassa ongelmia näkyy yleensä Suomea vähemmän. Ilman matkustamista omakin viskikokoelmani olisi aika köyhä, vaikkakin Alko on positiivisesti viime vuosina panostanut viskeihin. Ei tarvitse silti kuin verrata Ruotsin vastaavan monopolin valikoimaan todetakseen Alkon hyllyjen valikoiman olevan heikko.

Ainoat hieman elämää helpottavat asiat viskinharrastajalle ovat anniskelualueiden rajojen helpottuminen ja maahantuojien mahdollisuus esitellä sivuillaan tuotteitaan. Olikohan tuo anniskelualeen rajojen muutos työllisyyden näkökulmasta ihan loppuun asti mietitty, mitä tekevät ensi kesänä nämä kadunvarsiparkkipaikkaterassibaarien janoisten sankarit, jotka kantoivat sisältä ostetut tuopit jalkakäytävän yli terassille asti asiakkaiden nautittavaksi?!? 😉

En ole ihan sanatarkasti lakia ja asetuksia lukenut ja ainakin itse olen jäänyt miettimään kuinka paljon nyt Suomen jo lukuisat tislaamot voivat omilla kotisivuillaan ja kanavissaan kertoa väkevistä tuotteistaan tai tehdä markkinointia, tähän ei ole mielestäni missään oikein otettu kunnolla kantaa. Heille toki uusi laki antaa mahdollisuuden perustaa verkkokauppa tuotteilleen, joka tosin voi myydä vain Suomen ulkopuolelle.

Jospa kuitenkin palataan ensimmäisen kappaleen lämpimään hetkeen eli oluen ja viskin pyhään liittoon. Sen sanotaan olevan jo ikivanha kelttiläinen perinne ja se yhdistää ihmisiä Skotlannissa ja Irlannissa. Olen vuosien varrella törmännyt moneen kokeiluun viskin ja oluen yhteen saattamiseksi, hyvässä ja pahassa. Tänään testissä on skotlantilaisen Innis&Gunnin stout, joka on viimeistelty irlantilaisen Tullamore D.E.W.:n viskitynnyreissä ja kyljessä Tullamoren oma ehta perustuote. Olut on nimetty Kindred Spirits nimellä kuvaamaan skotlantilaisen ja irlantilaisen elämän yhteneväisyyttä.

Näitä maistellessani voin kuvitella paenneeni Irlannissa raivoavaa lumimyrskyä pieneen laitakaupungin pubiin lämmittämään iltaa erottamattomalla parilla. Stout on ehtaa kamaa ja siitä saa hyvin irti tammen tuoman lisän. Parin napsun jälkeen alkaa erottumaan myös Tullamore ja fiilis paranee entisestään. Skotlantilaisen viskin ystävälle kolmesti tislattu Tullamore itsessään jää vähän vaisuksi. Tullamore on helppo juotava, jolle voi kuitenkin löytää oman ajan ja paikan. Arvostan kovasti Tullamoren satsauksia koko Irlantilaiseen viskikulttuuriin ja heidän uusi tislaamonsa on paikka, jossa tulen vierailemaan lähitulevaisuudessa!