Niin monesti olen kuullut väitteen, että ennen tehtiin parempaa viskiä; totta vai tarua? Suorilta käsin toki useimmat meistä osaa sanoa ettei sitä voi pitää ihan pyhänä totuutena. Hyvä tapa pureutua aiheeseen paremmin on vetää Mythbusters kalsarit jalkaan ja maistella rinnakkain saman tislaamon saman ikäisiä tuotteita. Tosin moni on muuttunut ihan tietoisestikin matkan varrella. Muutaman onnistuneen huutokauppahankinnan jälkeen sain kasaan mahtavan 12 kappaleen rivin 12-vuotiaita viskejä kuudelta eri tislaamolta, ja päiväkin oli 12.

Tälle keväälle on kasaantunut monia erityisiä tastingeja ja erityisesti tätä olin odottanut pitkään. Oma viskiurani on alkanut vasta tällä vuosituhannella, kuten useimpien kavereidenikin. Ja se tosi harrastaminen vasta viimeisten vuosien aikana, joten kokemusta viime vuosituhannella pullotetuista on ollut aika vähän, ja nekin yleensä yksityisten pullottajien puolelta. Olikin mahtava jakaa tämä tasting yhdeksän hyvän ystävän kanssa!

Verrokkeina olivat siis jokaiselta kuudelta tislaamolta viimeisen parin vuoden aikana pullotettu viski ja rinnalla vanhempi versio. Vanhoja versioita oli 70-luvulla tislatuista vuosituhannen vaihteessa pullotettuihin. Eniten itse odotin Aberlour-Glenlivetin kuutionmallisessa pullossa viihtynyttä elämän vettä. Ja koska olin järjestänyt tastingin syntymäpäivieni kunniaksi täytyi mukana olla syntymävuotenani 1980 tislattu viski, tällä kertaa kunnian sai Glen Deveron.

Päivä oli huikea kesän ensimmäinen hellepäivä ja sain katettua tastingin kattoterassille Helsingin ylle. Ei paljon parempaa lauantai-illalle voi toivoa. Vieraiden saavuttua lähdimme pareittain maistelemaan viskejä. Ensimmäisenä halusin tarjota Glengoynen 12-vuotiaan, josta itselläni on hyviä muistoja aloitusviskinä. Esim. tislaamolla he useimmissa kierroksissa tarjoavat 12-vuotiaan ensimmäiseksi. Vertailussa Hollantilaiselle viinakauppiaalle Gall&Gallille tehty pullote, joka oli pullotettu 2000-2003 välillä. Glengoynen 12-vuotias oli pitkään tynnyrivahvuinen, kunnes 2012 muuttui koko heidän perusvalikoimansa. Tämän vuoksi perus 40 tai rapiat laimennettua Glengoynea näkee harvoin viime vuosituhannelta, tislaamopullotteena lähinnä 80-luvulta tai vanhempia. Jännitys oli koko porukassa tiivis, kun maistelujen ja vilkkaan keskustelun jälkeen aloimme laskea ääniä kumpi oli parempi. Tiukka 5-4 voitto vanhemmalle antoi odottaa mielenkiintoisia vertailuja.

Tästä jatkoimme Glenfarclasin pariin. Se olikin ainoa vanhempi pullote, jota olin aiemmin maistanut. Kiitos Pikkulinnun asiantuntevalle henkilökunnalle, joka sai kerran minut suostuteltua tämän vanhan 90-luvun pullon ääreen. Tietäessäni mitä odottaa, hymyilin jo sisäisesti tulevaa makunautintoa ajatellessani. Mitään kunniaa pois ottamatta nykypullotteelta, joka on hintalaatusuhteessaan loistava, vei vanha kuitenkin äänet 9-0 ja hetken tuntui kuin ysäri olisi raikunut ilmassa julistamassa vanhan viskin murskavoittoa illalle. Tämä myös valittiin illan parhaaksi viskiksi!

Ensimmäisen puoliskon viimeisenä parina oli edessämme nyt Glen Moray, joka oli joukollemme tuntemattomampi. Joku heti vihjasikin, että odotti tästä kaksikosta illan heikoimpia viskejä. Glen Morayn master distiller Graham Goull on varmaankin aktiivisin Twitterin käyttäjä Skotlannin kollegoistaan ja se on antanut ainakin itselleni paljon lisää ymmärrystä heidän viskeihinsä. Hänen avullaan vanha pullote ajastettiin 90-luvulle, jolloin edellisen omistajan aikaan ei vielä ollut tarkempaa mahdollisuutta määrittää ikää. Mutta yllätyksemme oli suuri kun uusi versio vei äänestyksen 9-0. Graham on selkeästi tehnyt hyvää työtä.

Pienen ruokailun jälkeen oli edessä viimeiset kuusi viskiä, joiden joukossa taisi olla useimpien eniten odottamat viskit. Aloitimme Old Pulteneylla, jonka vanha pullote pullotettu 93-97 välillä. Old Pulteneyn vanhemmat perusvalikoiman viskit 17- ja 21-vuotias ovat aina maistuneet itselleni hyvin ja ovat niittäneet myös kunniaa monissa kilpailuissa. Ensimmäinen kuin yhdestä suusta tullut huomio oli, että nämä ovat hyvin samanlaisia, eli taas poikkeus sääntöön. Kaikki eivät osanneet valita parempaa ja äänestystulos olikin 5-1 vanhemmalle, mutta ehdottomasti ero oli hiuksen hieno. Oma mielipiteeni kallistui pulloa avatessa tulleen upean suolaisen tuoksun perusteella vanhemman puoleen.

Toiseksi viimeistä paria oli moni odottanut eniten. Vaikka joukossamme oli yksi joka oli jo 80-luvulla viskinmaistoikäinen ei kukaan meistä ollut aiemmin päässyt maistamaan Aberlour-Glenlivetin nimellä ollutta viskiä. Ja eihän se pettänytkään odotuksia. Tätä kirjoittaessani näin toisellakin maistolla tämä on mahtava viski 12-vuotiaaksi. Ei näitä oikeasti tehdä enää. Salaa myös leikittelen takaraivossani ajatuksella, että josko viski sittenkin kehittyisi pullossa, tai onko tämän osalta merkitystä sillä että tässä on kierrekorkki? 😀 Joka tapauksessa murskavoitto vanhemmalle 10-0.

Viimeiseksi jätin Glen Deveronin tai The Deveronin tai Mackduffin. Eli Mackduffin tislaamolta tullut viski. He käyttävät taas Deveronia parillakin tavalla omien pullojensa kyljessä. Tämän vanhempi versio tislausvuodeltaan 1980 sopi tämän tastingin lopetukseksi kuin porkkana lumiukolle (pitää kaivaa jo jostain kesäisempiä vertauksia). The Deveronin uudempi veti pohjat monien mielestä tässä tastingissa ja olikin helppo äänestää vanha versio 10-0 voittoon. Huikea kesäinen tasting oli saanut päätöksensä, mutta sai ainakin järjestäjänsä janoamaan lisää tämän kaltaisia tastingeja. Mielessäni kypsyy jo versio 2 ja kaapissakin taitaa olla muutama korkkaamaton 12-vuotias.

Niin, oliko se vanha parempaa? Kuudessa tapauksessa viisi vanhempaa vei voiton, mutta Adam ja Jamie sanoisivat: myth busted. Oma mielipiteni on, että pitää vaan tietää mitä ostaa, kuten yleisestikin viskin kohdalla.