Islayn lautta oli juuri sopivasti takaisin pääsaarella ehtiäksemme vielä Obanilla tislaamolle ja sen läheiseen viskikauppaan. Alunperinkin Oban oli tarkoitus olla välipysäkki ja hyvä paikka istua iltaa pubissa. Tislaamolla ei ollut mitään kiinnostavaa ostettavaa ja muutaman maistiaisen jälkeen suuntasimme viskikauppaan kadun toiselle puolelle. Siellä menikin hetki kauemmin kohtuullisen valikoiman ääressä. Harmillisesti kaupungin toinen viskikauppa ei ollut enää auki. Oban vähän isompana paikkana tarjosi monia eri pubivaihtoehtoja illalle ja saimmekin mukavasti ajan kulumaan.

Seuraavalle päivälle oli suunniteltu koko reissun pisimmät ajot. Tarkoitus oli ajaa Skye saaren kautta Speysidelle pysähtyen mielenkiintoisissa kohteissa. Skyella etenkin Talisker oli etukäteen odotettu paikka. Päivä tarjosikin paljon huikeita maisemia ajaessamme ylämaiden läpi. Loch Nessikin(siis se järvi, ei hirviö) tuli bongattua ja jouduimme odottamaan järveltä tulevaa veneletkaakin eräässä pikkukylässä. Matkalta bongasimme myös Skotlannin yhden kuuluisimman linnan eli Eilean Donanin. Tämä on ollut näyttämönä monessa TV-sarjassakin. Erittäin kuvauksellinen kohde ja turisteja riitti.

Skyen saari on huikea kukkuloineen ja pienine vesiputouksineen. Kuvauksellisia kohteita toinen toisensa perään. Meitä kuitenkin kiinnosti eniten päästä tislaamolle. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun löysimme saaren syövereistä Diageon pilalle kaupallistaman tislaamon. Turisteja riitti ja varmaan moni heistä nauttikin, mutta me emme enää löytäneet sieltä aitoa skotlantilaista viskin valmistuksen ja vieraanvaraisuuden henkeä. Mitään tislaamon tuotteita ei tarjottu maistiaiseksi. Tislaamon baarista olisi voinut ostaa maistiaisia, mutta ne oli hinnoiteltu kalliimmaksi kuin esim. Glasgown viskibaareissa vastaavat. Sentti distillery exclusive viskiä oli baarissa £2,8 ja hyllyssä pullona ostettaessa £1,2. Ja kaiken lisäksi skotlantilaisen lainsäädännön mukaisesti alle 2,5cl annoksia ei saanut ostaa. Tämä olikin ensimmäinen tislaamo, josta lähdimme täysin ilman mitään ostoksia. Täällä tuli käytyä samalla reissulla kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Skyelle on avattu myös toinen tislaamo, Torabhaig. Tätä pohdimme myös etukäteen ohjelmaamme, mutta löysimme ensin Sligachanin hotellibaarin viskivalikoimineen. Ja toisia meistä kiehtoi myös pihalla ollut joki siltoineen niin, että emme enää aikataulun puitteissa ehtineet Torabhaigille. Se ja viereisen saaren Isle of Raasayn uusi tislaamo jäävät sopivasti tuleville reissuille. Ehkä sitten kun ovat ensimmäiset viskinsä saaneet ulos.

Kuva: Ville Tarhala

Reissun kahdelle viimeiselle päivälle olimme ottaneet tukikohdaksi Dufftownin. Olimme varanneet omaan käyttöömme kokonaisen asunnon kahvilan yläkerrasta . Etukäteen Speysidelta olimme varanneet kierroksen täysin uudelleen rakennetulle Macallanin tislaamolle ja viimeisen päivän aamuun Aberlourilta hyväksi havaitun Casks from the Past tastingin. Muuten suunnitelmamme oli käydä porukkamme suosikkitislaamoja läpi, kun matkat Speysidella tislaamosta toiseen ovat lyhyitä.

Aloitimme ensimmäisen Speyside päivämme Macallanin ”hirviöön” tutustumalla. Olin tislaamolla aiemminkin vieraillut ja tuolloin vierailukeskus oli todella pieni tila jokaista Macallan pulloa koristavan Easter Elchies housen alakerrassa. Tästä kerrasta ei paljon kerrottavaa jäänyt ja etukäteen en ollut kovin innostunut vierailemaan uudessakaan tislaamossa. Myöskään en ole koskaan onnistunut ihan ymmärtämään hypeä heidän viskinsä ympärillä. Pitäisi ehkä päästä niitä kehuttuja todella vanhoja tisleitä maistelemaan. Itse vierailu olikin kuitenkin todella positiivinen yllätys ja asiakaskokemukseen oli panostettu paljon. Jopa Macallanin viskikin tuntui maistuvan tislaamolla paremmalta. Jätän tämän tältä osin tähän ja palaan vierailuun tarkemmin omassa blogissaan. Joka tapauksessa ehdoton suositus kierrokselle! Hinta-laatu suhde 15 punnan kierroksena erinomaisesti kohdillaan!

Seuraava kohteemme oli Glen Moray, jonka single caskeihin erityisesti olin itse viimeisen vuoden aikana tykästynyt. Harmillisesti itsepullotettava single cask oli juuri loppunut ja saatavilla oli vain savuista single caskia, joka ei aiemmilla maisteluilla ole ollut ihan omaan makuun. Parasta antia Glen Moraylta olikin toffeet. Seuraava kohteemme oli Glenfarclas, jonka osalta itselläni oli pieni kutkutus hankkia oman syntymävuoden Family Cask pullote. Harmikseni hinnat edellisestä tiedosta oli nousseet kolmanneksella joten jäi tämä hankinta tekemättä. Vietimme kuitenkin mukavan hetken tislaamolla perustuotteita maistellen.

Päivän viimeinen kohde oli Glenfiddich. Kertaakaan aiemmin omilla reissuillani ei ole ollut aikataulussa sille tilaa ja olikin mukava nähdä myös tämä. Paikkana se on aika hulppea ja joskus pitää käyttää siellä enemmänkin aikaa. Tislaamon baari oli todella hyvin varusteltu ja kaupasta olisi voinut poimia yhden jos toisenkin pullon mukaan, jos vaan laukussa olisi ollut tilaa. Pitkään harkitsin itsepullotettavaa single caskia, mutta se ei ihan laadultaan ollut hintansa arvoinen. Ja muutenkin kokemuksena ei verrattavissa aiemmassa raportissa mainittuun Bowmoreen. Glenfiddichillä kuten lähes kaikilla muillakin täytät pullon hanasta tislaamon kaupassa.

Dufftownissa pakollinen kohde on paikallinen viskikauppa. Siellä vietimmekin aikaa pidempään kuin monessa tislaamossa. Monen maistelun jälkeen otin sieltä viimeiset kolme laukkuuni mahtuvaa pulloa. Tämän jälkeen otimme omat tastingit majoituspaikassa ja lähdimme innokkaasti kohti Craigellachie hotellin valtavaa viskivalikoimaa. Pettymykseksemme viskibaari oli maanantaisin kiinni ja jouduimme tyytymään Highlander Innin valikoimaan, joka tosin pesee aika monet muut viskibaarit sekin mennen tullen.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli edessä viimeinen päivä ja Aberlour sekä Aberfeldyn tislaamot. Aberlourilta lähti vielä yksi distillery only single cask mukaan, jonka olin jo edellisenä iltana todennut loistavaksi. Laukku oli tässä vaiheessa pakattava uudelleen. Casks from the Past tasting oli aavistuksen omainen pettymys tällä kertaa. Yksi sama viski kuin neljä vuotta aiemmin ja muutenkin suht tuoreita past viskeiksi tarjoamassa. Jos kiinnostaa tarkemmin valikoima niin Finwhiskyn Instagramista voit käydä tsekkaamassa ne. Voi kuitenkin suositella ensikertaa Aberlourilla vierailevalle tätä kierrosta edelleen. Lopussa on ihan kiva yllärikin luvassa.

Seuraava kohde jo lentokenttää kohti matkattaessa oli Aberfeldyn tislaamo ja sielä oleva Dewars’n World of Whisky. Pienenä Craigellachien viskin fanina odotin kovasti mitä sieltä oli saatavilla. Toive oli jospa 19-vuotiasta olisi löytynyt pullo, mutta valitettavasti ei ollut valikoimissa. Muutamaa Aberfeldyn single caskia tuli maistettua, mutta valitettavasti laukussa ei enää ollut tilaa niitä kotiuttaa. Reissun paras viski oli kuitenkin edessä, kun pääsin maistamaan Craigellachien 21-vuotiasta Craigellachie hotel pullotetta. Ja kun kaveri vieressä otti maailman parhaaksikin valitun samaisen tislaamon 31-vuotiaan niin niitä oli mahtava vertailla keskenään. Isot pisteet Dewar’sille tässä vaiheessa siitä, että myivät 31-vuotiasta lähes puoleen senttihintaan baarista maistettavaksi, kuin mitä pullo oli hyllyssä. Vink vink Diageo!

Tähän oli hyvä päättää reissun tislaamovierailut. Taas yksi todella onnistunut reissu alkoi olemaan takana. Onneksemme tuliaiset takaavat sen että tätä reissua pääsee muistelemaaan monia kertoja tulevaisuudessa! Moni on kauhistellut reittimme pituutta viikon matkaksi ja olenkin kommentoinut että hyvin suunniteltuna ei tämä ollut edes kovin paha. Seuraava reissu tosin varmaan tulee enemmän keskittymään yhden alueen tislaamoihin! Menkää ja käykää Skotlannissa, ette varmasti kadu!

Iso Kiitos jälleen osasta kuvista Hencca / Whisky photo