Macallanista on varmaan jokaisella viskinystävällä oma mielipiteensä. Siitä voi kertoa helposti sekä hyviä että huonoja tarinoita. Oma mielipide tislaamoista on aina pitkälti muodostunut maistamieni viskien sekä koetun hinta-laatusuhteen kautta. Näiden vuoksi mielipiteeni on ollut aiemmin jonkin verran pakkasen puolella Macallanin kohdalla, tokihan omassa maisteluhistoriassa on pitkälti mennyt ohi Macallanin kulta-ajat viime vuosituhannelta. 80-90 luvun pullojen nykyhinta tekee niihin palaamisen tavalliselle kuluttajalle aika mahdottomaksi. Tislaamo pitää hallussaan myös tuoretta ennätystä maailman kalleimmasta pullosta. 1926 tislattu 60-vuotias pullo myytiin elokuussa huutokaupassa £848 000 hintaan.

Yksi merkittävä hetki tislaamon historiassa on vuosi 1999, kun Edrington osti tislaamon. Monet tarinat kertovat, että tuolloin rahastettiin pikavoittoina suurin osa silloisesta tynnyrivarastosta, jossa oli tynnyreitä jopa 20-luvulta. Markkinoille laskettiin valtava määrä vanhoja ikämerkittyjä pulloja. Vuosituhannen alussa näkivät päivänvalonsa myös tislaamon ensimmäiset single cask pullot. Vanha Macallan tunnetaan parhaiten sherrytynnyreissä tehdystä kypsytyksestä. Pitkälti vuoteen 2004 asti kaikki markkinoilla olevat tislaamon pullotteet olivat saanet makunsa espanjasta tuoduista sherrytynnyreistä. 2004 mukaan tulivat myös bourbontynnyrit uusien fine oak pullotteiden myötä.

Olipa tislaamosta tai sen viskeitä mitä mieltä tahansa, on arvostettava heidän historiaa ja myös panostusta tulevaan. Vierailin tislaamolla ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten vaatimattomassa vierailukeskuksessa. Parhaiten tuolta vierailulta on mieleen jääneet järjettömän kalliit myynnissä olleet pullot. Ottaen huomioon kaiken tämän suunnitellessamme syksyistä vierailua Skotlantiin, en ollut kovin innostunut käymään Macallanilla. Tokihan moni asia oli muuttunut edellisestä käynnistä, olivathan he juuri kesällä avanneet 100 miljoonaa puntaa maksaneen uuden tislaamon. Pelkästä uteliaisuudestakin se oli nähtävä. £15 punnan kierroshintakaan ei tuntunut niin kovin ylitsepääsemättömältä muuten kalliin maineen omaavan tislaamon kanssa.

Uusi tislaamo on hienosti rakennettu mukailemaan ympäröivää maastoa ja onkin varmasti yksi tyylikkäimmistä tislaamoista Skotlannissa. Heti sisäänastuessa huomaa, että rakennettaessa on otettu huomioon vierailijat. Moderniin avaraan ja tyylikkäseen sisääntulohalliin astuessamme meidät ottaa heti vastaan pastorista viskiuskovaiseksi kääntynyt oppaamme. Hän esittelee meille yleiset tilat joiden jalokivi on Macallanin oma pullokokoelma. Kokoelma täyttää yhden valtavan seinän kokonaan. Jo pelkästään niitä tutkiessa menisi helposti useampi tunti. Bongattiin sieltä mm. tuo aiemmin mainitsemani maailman kallein pullo. Yleisessä tilassa on myös kahvila ja kauppa. Toisesta kerroksesta mistä kierroksemme alkaa löytyy tislaamon baari varsin vakuuttavan Macallan tarjooman kera, tietysti.

Etukäteen en paljoa odottanut kierrokselta, mutta jo alusta asti koemme että täällä on todella mietitty ja panostettu asiakaskokemukseen. Kierros sisältää useita mekaanisia elementtejä, paljon visuaalista informaatiota ja jopa jonkinlaisen lisätyn todellisuuden osuuden, videoitakaan unohtamatta. Kierroksella pääsee ihailemaan suuren tehtaan tunnun omaavaa hallia missä viski tislataan täysin tietokoneohjatusti. Kaikki tislauspannut ovat täysin uusia, mutta valmistettu lasermallinnuksella vanhojen muotojen pohjalta. Vanhat pannut ovat odottamassa vanhoissa rakennuksissa jotain tulevaa käyttöä. En paljasta kierroksesta sen enempää kuin muutaman kuvan ja totean että kannattaa ehdottomasti kokea itse!

Kierroksen päätteeksi meille on katettu neljän viskin tasting, sekä pääsemme maistamaan uuden tislaamon new makea. Olisipa ollut hienoa maistaa vanhan tislaamon new makea siinä rinnalla. New make yllättää ainakin minut ja on varsin kukkaisan maukas. Macallan on perinteisesti ottanut tislauksessa suhteellisen pienen osan (16%) talteen verrattuna moneen muuhun. Niin moni asia vaikuttaa viskin makuun ja usein eri päivinä sama viski saattaakin maistua ihan toiselta. Tuona kyseisenä päivänä varmaankin hyvä kokemus tislaamosta ja muutenkin hyvä fiilis sai myös Macallanin nykytuotteet maistumaan normaalia paremmalta. Kierroksen päätteeksi meillä on vielä pääsy vierailemaan tislaamon keskellä olevaan privaattitynnyrivarastoon joka on todella hieno paikka. Hankkimalla tynnyrin sieltä muistaakseni £50 000 hintaan saa myös buukata kyseiseen varastoon maksullisen privaattidinnerin, ihan vaan vinkkinä varakkaillemmille lukijoilleni.

Saamme vielä mukaamme kierroksen osallistujille annettavan Macallan lasin. Joten tämä kierros todellakin tarjoaa vastinetta tuolle £15 maksulle! Saa nähdä muuttuuko hinta tulevaisuudessa ja onko tämä vain alkuvaiheen hinnoittelua. Olisin tosin voinut tuosta maksaa £30 ja voinut todeta sen jälkeen kierroksen rahan arvoiseksi.

Arvostan aina yrityksiä, jotka panostavat asiakaskokemukseen, toimialasta riippumatta. Olenkin tämän hyvän kokemuksen pohjalta valinnut lasiini entistä useammin Macallania, myös niitä vanhempia. Innostuin myös ilmoittautumaan 15.11. Suomessa olevaan Macallan Exceptional Cask dinneriin, jossa päästään maistamaan paria spesiaalitynnyreistä poimittua viskiä. Nämä pullot liikkuvat maailmalla tuhansien eurojen hintaluokassa ja ovat aika iso ikkuna Nykymacallanin parhaisiin tuotteisiin. Mielenkiintoista päästä maistamaan niitä ja jatkamaan oman mielipiteeni muodostamista Macallanin osalta. Tästä lisää dinnerin jälkeen!

Kiitos osasta kuvista Hencca / Live Still Live ja Onni