Talven lähestyessä ja ilmojen pimetessä alkaa ainakin allekirjoittaneen sherryhammasta kolottaa kummasti ja on aika kaivaa kaappien kätköistä sherrytynnyrissä kypsytettyjä viskejä. Yhtälöstä puuttuu enää takkatuli ja karhuntalja, mutta tällä kertaa kelvatkoon kerrostalon kerhohuone ja muutama ystävä.

Sain mahdollisuuden hankkia seitsemän 2019-20 pullotettua single caskia Edradourilta ja tartuin hetkessä tähän. Kuusi näistä olivat yksityisen pullottajan Signatoryn pullottamia. Edradour tunnettiin aiemmin Skotlannin pienimpänä tislaamona, mutta nykyviskibuumi on vienyt tämän tittelin heiltä. Tislaamo sijaitsee noin 100 kilometriä Edinburghista pohjoiseen Highlandin alueella. Sinne on varsin helppo poiketa A9 tieltä matkallaan Speysidelle tai muuhun Pohjois-Skotlantiin. Edradour on myös tunnettu hyvin sherryisistä viskeistään ja kun tätä meidänkin kattausta katsoo niin mennään aika tummissa nuoteissa.

Yksi iso syy tastingiin oli päästä vertailemaan keskenään etukäteen faktoiltaan lähes identtisistä tynnyreistä pullotettuja viskejä. Kaikki Signatoryn viskit olivat 10-vuotiaita, puolen vuoden sisällä tislattuja ja puolen vuoden sisällä pullotettuja. Oletettavasti viettäneet koko ikänsä myös samassa varastossa lähekkäin. Eli suurin muuttuja näiden osalta maussa pitäisi olla käytetty tynnyri. Oletettavasti tynnyri on myös ollut etukäteistiedoiltaan kaikissa vastaava. Edradour ei ole minulle niin tuttu tislaamo, että tietäisin mikä on heidän sherryisten ja usein nuortenkin viskien salaisuus tai miten myös yksityiset pullottajat tarjoavat hyvin samantyyppisiäkin viskejä kuin itse tislaamo. Etukäteen olisin päätellyt, että myöskin Signatoryn viskit ovat olleet vastaavissa tynnyreissä kuin Edradourin omatkin ja ehkäpä jopa Edradourin varastossa. Oli mukava lähteä maistelemaan ja katsoa mitä viskit meille kertovat.

Otin tastingin alkuun suunavaajaksi oman suosikkini Edradourin perusvalikoimasta eli 12yo Caledonian. Tämä on aina maistunut minulle ja se onkin ollut pitkään viskikaappini vakioasukas. Tatingin viimeiseksi se seitsemäs hankkimani single cask, eli Edradourin omasta cask strength sarjasta tynnyri numero 33. Pullotettu myös 2020, mutta hieman Signatoryja vanhempi 12-vuoden iällään.

Suun napsuessa kivasti vastaanottavaan asentoon Caledonian myötä, siirryimme vertailemaan Signatoryn tuotteita. Jo kaksi ensimmäistä paljastivat, että eroja tulee löytymään. Tynnyri 52 joukon tummimpana oli etukäteen yksi mielenkiintoisimmista. Se ei säväyttänyt kuitenkaan niin sherryisenä kuin olisi odottanut. Parhaiten mieleen jäi puu ja maanläheiset maut. Seuraavasta 184 tynnyristä taas saimme vahvaa mentolinmakua. Kumia, nahkaa, suklaata ym. Tuoksuja ja makuja riitti näitä maistellessa.

Vertailtuamme kaikki Signatoryt olimme helposti yhtä mieltä, että tynnyri 116 oli joukosta voittaja. Kokonaisuudessaan kaikki viskit olivat omia yksilöitään, paljon toki yhtäläisyyksiä, mutta ehkä jopa yllättävän paljon myös eroja. Muutama muistutti tosi paljon toisiaan, toisten taas mennessä esim. tammen vaikutuksen osalta ihan toiseen suuntaan. Kokonaisuudessaan n. 70€ hintaluokassa olevat Signatoryt voivat sisältää helmiä, mutta ihan yhtä hyvin voi mennä metsään ja ainahan myös ne omat mieltymykset ratkaisevat. Kuten monen muunkin viskin kohdalla, suosittelen maistamaan mikäli mahdollista ennen ostopäätöstä!

Vielä oli kuitenkin jäljellä yksi pullo ja illan ehkä suurin oma oivallus. Edradourin oma single cask oli tässä setissä omaa luokkaansa. Toki sitä kannusti jo lähtöviivalta voittoon tynnyrivahvuisuus siinä missä Signatoryt olivat vain 46% alkoholiprosentiltaan. Todella kiva viski ja reilun 100€ luokassaan sherryisen viskin ja Edradourin ystävälle suositeltava hankinta. Tässä oli selkeästi tunnistettavissa kypsytyksessä käytetyt Oloroso tynnyrit ja se erottautui myös makujen puhtaudella, siinä missä Signatoryissa oli paljon kaikenlaisia ”haastavia” sivumakuja.

Tämä johtikin omalta kohdalta pohdintaan Signatoryn käyttämistä tynnyreistä. Poiketen etukäteis veikkauksestani, olin maistamisen jälkeen sitä mieltä, että Signatoryn ”sherrytynnyreissä” tuskin on ollut aitoa ja oikeaa sherryä ennen niiden täyttämistä tisleellä. Monet tarinat kertovat, että valitettavan usein entisissä sherrytynnyreissä on jotain sherryn kaltaista juomaa, joka antaa samoja makuprofiileja, mutta tulee halvemmaksi, nopeammaksi ja helpommaksi tynnyrinmyyjille. Seuraavaksi koppaankin pullon käteen ja luen etiketin tarkemmin. Etiketistä ei hakemallakaan löydä sanaa sherry, mutta maininta natural colour on painettuna. Tässä tapauksessa väri siis hämää aika pahastikin tai ainakaan Signatory ei uskalla käyttää kassakoneita kilisyttävää sherry sanaa pullon kyljessä.

Kaiken kaikkiaan oli todella mielenkiintoista maistaa nämä rinnakkain. Olen jo päättänyt, että vastaava tasting tulee 2021 joulukuussa, kun pullot ovat saaneet hetken olla auki ja hengittää. Jatkoraporttia silloin!

EDIT: Oli mennyt ohi fakta, että Signatory omistaa Edradourin ja käyttää samoja varastoja sekä muita fasiliteetteja. Jätin siis googlettamatta aiheen, jotta voisin tehdä päätelmät vain maistelun pohjalta. Faktojen perusteella päätelmäni ei siis välttämättä pidä paikkaansa, mutta merkittävä ero eri nimen alla pullotetuissa viskeissä on. Viski kuitenkin lopulta kertoo totuuden.