Ja eikun viskiä lasiin ja seuraavan raportin kimppuun! Edellisessä raportissa oltiin suuntaamassa Islayn lautalle. Lautan lisäksi saarelle pääsee myös lentokoneella, joka onkin kätevä esim. yksin liikkuessa tai suurella porukalla. Oman vuokra-auton kanssa lautta oli meille paras vaihtoehto. Hyvällä säällä parin tunnin matkalla näkee huikeita maisemia. Lautalla on myös ihan hyvä hetki pysähtyä ja syödä. Lautan viskivalikoima on perin onneton, joten kannattaa ottaa omat laukkuun mukaan. Lautta on myös syytä varata hyvissä ajoin ennakkoon, etenkin turistiaikoina!

Islaylla olimme jälleen hyödyntäneet AirBnb:tä, joka tuo mukavan lisän Islayn haastavaan majoituskapasiteettiin. Meillä oli Port Ellenissä kokonaan omassa käytössä oleva kämppä The Ardview Inn pubin takapihalla. Ei siis ihme, että tiemme kävi kyseiseen pubiin taloksi asettumisen jälkeen. Etukäteen olin ajatellut että loistavaa päästä nopeasti tsekkaamaan pubin viskivalikoima ja nauttia illalla tislaamojen suljettua myös hyvästä viskitarjonnasta. Pubin hinnoittelu oli kuitenkin iso pettymys ja verrattuna esim. Glasgown viskibaareihin noin 50% kalliimpi. Vierailu jäikin yhden non peated Caol Ilan mittaiseksi, joka 15-vuotiaana 25ml annoksena kustansi 13 puntaa. Tämä oli tosin hyvä verrokki muihin saaren baareihin myöhemmin. Kirsikkana lässähtäneen kakun päällä oli onnettomat pallolasit.

Meillä oli etukäteen varattuna kaksi yötä ja noin puolitoista vuorokautta Islaylla ja aikomus myös tehdä nopea visiitti Juralle. Ensimmäiselle päivälle olimme varanneet ohjelmaa Lagavulinilta ja Bowmorelta. Toiselle päivälle oli varattu varastotasting Bunnahabhainilla. Näin ollen olikin tiedossa ettei varmaan ihan joka tislaamoa ehditä näkemään.

Hyvien yöunien jälkeen lähdimme viikinkihurmalla valloittamaan saaren eteläiset tislaamot. Olimme jo varttia ennen avautumisaikaa Ardbegillä, jossa otimme loistavia kuvia odotellessa. Täällä myös lennätimme ensimmäistä kertaa mukanamme olutta dronea, jonka materiaalia tulossa enemmän jakoon myöhemmin. Ardbegilla pääsimme maistelemaan kolmen viimeisimmän vuoden Feis Ile pullotteet ja tutustuimme samalla myös vähän vanhempiin pulloihin. Satuimme sinänsä oikeaan aikaan paikalle, sillä hyllyssä olisi ollut vielä pari pulloa edellisenä päivänä julkaistua single cask pullotetta. Se ei kuitenkaan tarttunut kenenkään meidän mukaan. Ehkä suurimpana syynä, kun sitä ei päästy maistamaan. Rahaahan sillä olisi tehnyt jälkikäteen huutokaupassa hyvin.

Seuraavaksi suuntasimme Lagavulinille, jossa meitä odotti legendaarisen Iain ”Pinky” McArthurin hostaama varastomaistelu. Lähes 50 vuoden työkokemuksellaan hän tietää mistä puhuu ja tämä onkin yksi suositelluimmista ohjelmista koko Skotlannissa. Kannattaa kokea ennen kuin Iain jää eläkkeelle! Hyvä tarkistaa etukäteen varattaessa, että Iain pitää juuri sen päivän tastingin. Tiedossa oli kuusi viskiä, joista viisi otettiin suoraan tynnyreistä.

Ensimmäisenä pääsimme maistamaan tämän vuoden Islay Jazz festival pullotetta. Markkinamiehenä Iain kehui, että olimme ensimmäisiä sitä maistavia. Satuimme sopivasti paikalle Jazzien aloituspäivänä. Tynnyreistä meile tarjottiin 6-25 vuotiaita Lagavulineja. Huikea show sisälti Iainin stand up tyyppistä vitsin heittelyä, saksalaisen näyttelijän ”spontaanin” laulushown ja hienoja makukokemuksia! En kerro sen enempää vaan suosittelen kokemaan itse. Omalta kohdaltani Lagavulinin 25-vuotias tuntui muodostuvan tämän reissun haastavimmaksi viskiksi. Ensimmäiseen lasiini sitä sain mukana jonkinlaisen pienen kärpäsen. Lyhyen reklamoinnin jälkeen jouduin kaatamaan tuon viskin maahan. :O Noh sain uuden ja koska olin tuona päivänä kuski, niin pienen maistiaisen jälkeen pullotin sen. Iso miinus täytyy antaa Lagavulinilta saaduista kuskipulloista(näitä on nykypäivänä saatavissa lähes joka tislaamolla kuskille). Niiden korkki oli todella huono ja ei meinannut pysyä kiinni millään. Tämän sainkin parhaiten huomata saapuessani kotiin matkalaukun tuoksuessa upeasti Lagavulinilta. Kirottu 25-vuotias oli itsestään auennut ja sulostuttanut laukkuni sisältöä.

Lagavulinilta porukkamme mukaan lähti iso kasa distillery only pulloja ja pari takkia kaupan päälle. Tämän jälkeen meillä oli hetki aikaa käydä hakemassa Friends of Laphroaigiin kuuluvina vuosittainen vuokramme tislaamolta. Tällä kertaa rankan sateen alettua jäi palstat katsastamatta. Olikin sit aika parkkeerata auto siltä päivältä Port Elleniin ja suunnata bussilla Bowmoreen. Bowmoren osalta etukäteen yksi iso jännitys oli, että onko siellä tarjolla itse pullotettavaa viskiä. Paikalle päästyämme heti tiskillä meinasi päästä iso riemunkiljahdus, kun siellä oli tuore lappunen tänään myyntiin tulevasta tynnyristä. Ainoa pieni haaste oli, että sen saatavuusaika meni päällekkäin etukäteen varaamamme Flavour Wheel ohjelman kanssa. Noh, suostuttelimme ohjelman pitäjän lyhentämään ohjelmaa vähän, jotta ehdimme pullottamaan omamme.

Flavour wheel tastingin aloitimme haistelemalla 12 eri tuoksunäytettä ja yritimme keksiä mitä ne olivat. Etenkin kokemattomammalle viskinystävälle hyvin kehittävä juttu. Tätä näkisin mielelläni enemmänkin eri tastingien ohjelmassa! Maisteltavana meillä oli neljä eri Bowmorea sekä raakatisle. Näistä distiller only pullote Warehousemen’s selection nousi ylitse muiden ja ei ollut vaikea päätös kotiuttaa yhtä pulloa. Pääsimme lisäksi verhon takaa maistelemaan 17-vuotiasta PX tynnyrissä kypsytettyä. Tämä ilmeisesti oli ollut vain tislaamolla saatavilla joitain vuosia sitten. Oli hienoa oivaltaa omaan suuhun pieni makuyhteys Ägräksen vanhimpiin tisleisiin, jotka ovat möys PX tynnyrissä kypsyneitä.

Reissun yksi kohokohta oli pullottaa oma pullo Bowmoren warehouse ykkösessä suoraan tynnyristä. Edelliset olivat pumpanneet pullonsa modernilla pumpulla, mutta pienen kyselyn jälkeen valinch löytyi nurkasta piilosta ja me käytimme sitä. Asiaa ei yhtään pahentanut että tuo 17-vuotias oloroso tynnyrissä ikääntynyt viski oli aivan jumalaisen hyvää. Omassa asteikossa kesti reissun parhaana viskinä viimeiseen tislaamovierailuun asti. Bowmoren tislaamosta ja oman pullon pullottamisesta myöhemmin lisää omassa tislaamon esittely blogissa.

Illalle oli suunniteltu ruokaa ja viskejä Bowmoren kylässä, sillä siellähän on ehkä ne maailman parhaat valikoimat Islayn viskejä. Muutamat paikat kierrettyämme päädyimme yhdelle Bowmore hotelliin, joka on tietynlaisessa kulttimaineessa valikoimansa osalta. Iso pettymys oli jälleen viskien hinnat. Edellisen illan Caol Ila oli täällä jo 15 puntaa. Jatkoimmekin matkaa yhden dramin jälkeen taksilla Ballygrant Inn hotellin baariin 10 kilometrin päähän. Tämä kannattikin sillä hyllyn n. 800 viskiä olivat huomattavasti fiksummin hinnoitellut ja niitä sai ostaa myös mukaan. Tähän paikkaan pitää palata vielä uudestaan paremmalla ajalla. Olimme lähes viimeiset asiakkaat kun yli puolen tunnin taksin odottelun jälkeen vihdoin pääsimme taas kohti Port Elleniä. Mahtavasta vieraanvaraisuudesta kertoo heidän ilmaiseksi tarjoamat leivät, kun jouduimme odottamaan taksia poikkeuksellisen kauan Jazz festareiden tuoman ruuhkan vuoksi. Taksimatkan jälkeen jälleen yksi loistava päivä Skotlannissa oli koettu!

Toinen päivä Islaylla alkoi sateen merkeissä, mutta silti erinomaisissa fiiliksissä. Ensimmäisenä edessä oli Bunnalla warehouse tasting. Omaan makuun Bunna ei koskaan ole oikein kolahtanut, mutta oli mukava päästä maistelmaan suoraan tynnyreistä. Tynnyrivahvuiset useimiten antaa enemmän. Saimme tastingin pitäjäksemme suht kokemattoman nuoren naisen, joka voi näissä ympyröissä olla uhka tai mahdollisuus. Olen törmännyt Skotlannissa useampaan nuoreen naiseen, jotka ovat ilmeisesti jo äidinmaidossa saaneet viskiä ja ovat loistavia oppaita viskin maailmaan. Tällä kertaa kävi vähän toisin ja koko tasting oli omalle kohdalle vähän pettymys. Osallistujalista oli sinänsä mielenkiintoinen, mukana oli n. 10 norjalaista, pari kanadalaista ja meidän lisäksi neljä muuta suomalaista. Kerrankin ei skottilainen päässyt voivottelemaan kylmää säätä. Positiivista oli se, että löysin ensimmäisen Bunnanin joka maistui minulle. 11-vuotias pari vuotta Muscat tynnyrissä viimeistelty olikin aika kiva tapaus. Olin jälleen kuski ja pullotin omat viskini, joten taidanpa ottaa nyt seuraavaksi siitä pienen maistiaisen.

Bunnalle mennessä matkan varrella on saaren uusin tislaamo Ardnahoe, jonka piti aloittaa tislaamisensa jo kesällä. Huhuista huolimatta se ei päässyt aloittamaan vielä vierailummekaan aikana ja sen osalta vierailumme jäi kyltin kuvaamiseksi. Olin kovasti toivonut pääseväni maistamaan heidän new makea. Suunnitelmissa on jostain Skotlannista hankkia tynnyri vuoden sisään, jotta kaukana tulevaisuudessa 50v. juhlilla on oma viski tarjolla.

Suuntasimme vielä nopeasti Caol Ilalle, ennen lyhyttä lauttamatkaa Juralle. Caol Ilalla on hyvin pieni kauppa missä vierailla, mutta Diageon tislaamoksi hyvinkin vieraanvarainen vastaanotto ja pääsee hyvin maistelemaan myynnissä olevia pulloja. Meitä oli siellä vastassa edellisenä päivänä Lagavulinilla Iainin apuna toiminut Chris, joten juttu lähti helposti liikkeelle. Jollain toisella reissulla olisi itsellänikin tarttunut useampi pullo Caol Ilaa mukaan, mutta piti säästää tilaa vielä Speysiden ostoksille. Esim. se pari iltaa aikaisemmin maisteltu 15-vuotias non peated oli Glencairn lasista huomattavasti parempi!

Juralle pääsee lautalla Port Askaigista noin viidessä minuutissa, mutta lauttoja ei mene jatkuvasti joten jouduimme tiukasti aikatauluttamaan vierailumme siellä. Tunnissa sinne ja takaisin, jotta ehtisimme Port Askaigista lautalla takaisin pääsaarelle ja illaksi Obaniin. Juralla on 6000 peuraa ja 200 ihmistä. Yhtään peuraa emme nähneet, mutta tapasimme muutaman mukavan ihmisen ja pari Famous Grousea; siis niitä lintuja! Maisemat oli mahtavia ja yksikaistaista tietä oli mukava kengittää ensimmäisenä lautasta ulos hillbilly pickupillamme. Ehdimme loistavasti tislaamolle ja saimme mukavat maistiaiset sekä ostokset mukaan. Tulevaisuudessa täytyy täälläkin viettää yksi yö ja suoda enemmän aikaa tislaamon tarjonnalle.

Otimme pikaisen ruokailun Port Askaigin pubissa ja Mitsubishi Barbarian suuntasi seuraavaksi lautalla takaisin Kennacraigiin ja siitä Obaniin! Seikkailut jatkuvat jälleen seuraavassa osiossa.

(tätä blogia kirjoittaessa meni kolme dramia)

Iso Kiitos osasta kuvista Hencca / Whisky photo