Master Blender on tislaamossa henkilö, jonka vastuulla on viskin tasalaatuisuus ja sama jatkuva makuelämys vuodesta toiseen. Tislaamot tuovat esille omassa viestinnässään kuinka Master Blender on keskeisessä roolissa jatkuvuuden kannalta. Lähes kaikkien Skotlannin tislaamojen tarjonnassa on ikämerkittyjä viskejä, jotka pyritään pitämään vuodesta toiseen saman makuisena, värisenä ja laatuisena. Olen itse monesti miettinyt mikä on se aikahorisontti, joka voidaan katsoa taaksepäin ajatellen, että ikämerkitty viski ei muutu. Olemme siitä onnellisessa tilassa, että lähes kaikkien tislaamojen vanhempia pullotteita on saatavilla huutokaupoista ja kuluttaja pääsee vertailemaan, mikä on markkinointiosaston miesten uskottavuus Master Blenderin hehkuttamisessa.

Pari viikkoa sitten laitoimme Glengoynen ruuvipenkkiin eri vuosikymmenten pullotteiden osalta. Olin valinnut 10-, 17- ja 21- vuotiaat mukaan testeihin ja pullotteet olivat 80-luvulta nykypäivään. Saimme mukavan porukan testaamaan näitä ja antamaan oman asiantuntevan mielipiteensä Master Blenderin onnistumisesta vuosikymmenten aikana.

Aloitimme 10-vuotiaista, joista maisteltavana oli nykypullote 2017 vuodelta, 2010 vuoden pullote ja 90-luvun pullote. Glengoyne on siitä loistava tislaamo, että he alkoivat merkitsemään pullotuspäivän pullon kylkeen n. 2010 tienoilla. Nykypullote oli ihan kiva aloitus ja sain monia nyökkäyksiä ihan hyvän viskin puolesta. Mutta jo kahdeksan vuoden aikakonematka teki ihmeitä ja 2010 pullote oli jo eri maailmasta. Puhumattakaan ysärille paluusta, joka toi tähän viskiin ihan mahtavia uusia sherryelementtejä. Eli jo ensimmäisen kohdalla voidaan tervata höyhenten kera markkinointiosasto ja tislaamon johto, sillä aika muuttaa viskiä. Isoin kysymys omassa mielessäni on, kun nämä päätökset muutoksista kuitenkin tehdään tislaamossa tietoisesti, niin miksi niitä ei viestitä avoimesti kuluttajalle? Glengoyne on myös vaihtanut viljalajiketta n. 10 vuotta sitten vanhasta meritoituneesta Golden Promisesta Concertoon. Tosin keväällä tislaamon johtajan Robbie Hughesin kanssa tästä jutellessani hän sanoi kaikkien testien näyttävän, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta lopputuotteeseen. Noh, aika näyttää tämän meille kuluttajillekin.

Glengoyne teki ison brändiuudistuksen 2012 jolloin 17-vuotias korvattiin 18-vuotiaalla. Markkinointi viesti, että sama makumaailma säilyy, mutta vuosi lisää tuo tähän viskiin uutta ryhtiä. Omalla kohdalla olen tämän todennut hyväksi muutokseksi ja 18-vuotias onkin yksi suosikeistani. Itseasiassa se on viski, jota olen elämässäni eniten juonut. Odotin tässä vertailussa eniten mukana ollutta 80-luvun lopun dumpy pulloon laitettua 17-vuotiasta. Se olikin huikeasti erilainen kuin maistamamme 2012 vuoden 17-vuotias. Näistä molemmat nauttivat jonkinlaista kulttimainetta ja niille riittääkin kaipaavia ystäviä. Se näkyykin huutokauppahinnoissa. Ostohetkellä n. 50 euron pulloista joutuu maksamaan nykyään lähes kolminkertaisen hinnan.

Viimeiseen kolmen settiin meillä oli 2016 vuoden 21-vuotias ja 2000-03 vuosina pullotettu vastaava. Lisäksi Dramdealersin Riku Koivumäki oli tuonut vertailtavaksi Old Malt Cask sarjasta 21-vuotiaan, joka oli kypsynyt Bourbon tynnyreissä, Glengoynen niin yleisen sherryn asemesta. Tämä OMC pullote olikin ihan eri maailmasta verrattuna kaikkiin muihin maistamiimme. Mutta se toimi hyvin väliin ja antoi uusia näkemyksiä viimeisille viskeille.

Olen henkilökohtaisesti pitänyt tuota nykyistä 21-vuotiasta tislaamopullotetta liian sherryisenä makuuni, vaikkakin kerta kerralta se tuntuu maistuvan paremmin. Kun taas vuosituhannen vaihteen 21-vuotias oli todella iso yllättäjä ja se toimi omaan suuhuni mahottoman hyvin. Mahtava tasapaino sherryn ja muiden makujen välillä sekä pitkä jälkimaku. Jo väristä pystyy sanomaan, että on kyse ihan eri pullotteesta kuin nykyinen. Harmillisesti voi sanoa, että mielestäni tislaamon johto on tehnyt tietoisen päätöksen vaihtaa reseptiikkaa loistavasta johonkin toiseen suuntaan. Onnekseni omassa kaapissa on pari pulloa tätä vanhempaa versiota. Testiraatimme äänesti illan parhaaksi ylivoimaisesti vuosituhannen vaihteen 21-vuotiaan .

Olen monesti pohtinut tynnyrien muutoksen vaikutusta makuihin ja käynyt monia hedelmällisiä keskusteluja aiheesta. Ei tarvitse mennä kauas ajassa taaksepäin, kun Sherrytynnyrin määritelmä on venynyt ja lähes mikä tahansa tynnyri, joka on sisältänyt sherrynkaltaista ainetta kelpuutetaan markkinointimielessä pullon kylkeen sherryviimeistelyksi tai -kypsytykseksi. Iso muutos historiaan ja siihen kun näissä tynnyreissä oli oikeasti nestettä, jota myytiin maailmalla sherrynä. Nykyisin moni näissä tynnyreissä ollut neste menee liköörien valmistukseen tai jopa kaadetaan viemäriin liiketoiminnallisesti tärkeiden sherrytynnyröiden luomiseksi. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista seurata tislaamoja, jotka avoimesti kertovat tynnyreidensä tarinan.

Luulenkin että tämä tynnyreiden muutos on sellainen vaikutus jota ei paraskaan Master Blender pysty kääntämään voitoksi, vaan se vaikuttaa kokonaisuudessaan saatavaan makumaailmaan. Elämme viskien osalta todella mielenkiintoista aika, jossa moni single cask viski saavuttaa enemmän ja enemmän mainetta perustuotteisiin verrattuna. Näin valistuneena kuluttajana välillä tuntuu, että minua huijataan perusikämerkityissä viskeissä. Loppujen lopuksi minutkin tekee iloiseksi juoda niitä viskejä joista pidän! Toivottavasti niiden maku ei muutu lähivuosina.