On vuosi 1905 ja istut Strathspey radalla junan salonkivaunussa. Konduktööri kuuluttaa seuraavaksi asemaksi Dalbeallie. Olet odottanut tätä hetkeä, sillä pääset vierailemaan 1897 perustettuun Tamdhun tislaamoon, joka sijaitsee ihan aseman kupeessa. Jäätyäsi asemalla pois pääset ihastelemaan tavarajunaa, joka suuntaa suoraan tislaamolle lastinaan sherrytynnyreitä suoraan Espanjasta. Tarina on syntynyt!

Tamdhun historia on hyvin repaleinen. 123-vuotisen historiansa aikana se on ollut suljettuna yhteensä 24 vuotta. 1900-luvun tapahtumista ei ole paljoakaan tietoa 70-luvun laajennuksen lisäksi. Viimeisin paha isku tuli 2010, kun Edrington silloisena omistajana löi lapun luukulle ja lopetti tislaamisen. Kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen tislauspannut saatiin jälleen kuumaksi Ian MacLeodin toimesta. Samainen Ian MacLeod omistaa myös Glengoynen ja on pystyttämässä uudelleen Rosebankin tislaamoa.

Nykytarina nojaa täysin sherrytynnyreissä kypsytettyyn viskiin, ja nimenomaisesti Oloroso sherrytynnyreihin. Niiden ystäville oikein hieno tarina. Tamdhu on avoimesti myös tuonut esiin From Spain to Speyside videotarinallaan tynnyreidensä matkan metsästä viskiaihioiksi. Hetken kun miettii tätä tarinaa, niin juomme todennäköisesti juuri nyt Tamdhulta viskiä, joka on kypsytetty sellaisissa tammitynnyreissä, joiden tammet on istutettu Tamdhun perustamisen aikaan. Keskimäärin tynnyreitä varten kaadetut tammet ovat 100-vuotiaita ja matkalla on erilaisia vaiheita, jotka vievät vuosia aikaa.

Tamdhun tislaamo ei yleisesti ole auki vieraille, joskin he ottavat vastaan kutsuvieraita satunnaisesti. Itsekin piti jo kolme vuotta sitten mennä kutsuvieraana käymään paikan päällä, mutta ilmeisesti kiinalaisryhmä paksumpine lompakkoineen ajoi meidän edelle ja vierailu jäi aikataulusyistä väliin. Tänä keväänä oli tarkoitus parin kaverin kanssa lähteä Spirit Of Speyside festareille, joiden aikaan Tamdhu on myös perinteisesti auki festarivieraille. Kaikki tiedämme mitä sille reissulle kävi. Vuosittain Tamdhu on julkaissut festareiden yhteydessä 1-2 uutta pulloa ja toinen näistä on ollut jo kolmen vuoden ajan juna-aseman mukaan nimetty Dalbeallie dram. Tamdhu on myös kunnostanut juna-aseman ja käyttää sitä omissa vierailutarkoituksissaan hyväksi.

Vaikka vierailu tislaamolle jäi väliin, Tamdhu teki hienon kädenojennuksen vierailulipun ostaneille ja järjesti virtuaalisen tislaamokierroksen tislaamojohtajan Sandy McIntyren johdolla. Lipun ostaneet saivat myös ennakko osto-oikeuden Dalbeallie Dram III ja Iain Whitecross single caskiin, jotka oli tarkoitus julkistaa festareilla ja tuoda sinne exclusiivisesti myyntiin. Tästä se ajatus sitten lähti ja päätimme kavereiden kanssa lievittää reissun peruuntumista omalla Tamdhu tastingilla. Ensimmäiset neljä pulloa tilasimme Tamdhun kaupasta ja muut tippuivat perässä eri lähteistä. Loppujen lopuksi meillä oli rivissä 10 toinen toistaan sherryisempiä Tamdhuja nykyvalikoimasta.

Kesäinen ja helteinen maanantai sopi loistavasti tastingin pitopäiväksi. Otimme ensimmäiseen kattaukseen kuusi viskiä ja kattausten välissä nautimme grillin antimista. Ensimmäisessä osiossa otimme kaikki ikämerkityt ja molemmat batch strengthit. Kaikki näistä olivat laadukkaita viskejä. Parhaiten mieleen jäi tislaamon uudelleenavaamisen kunniaksi pullotettu ainoastaan 1st fill sherrytynnyreissä kypsytetty 10-vuotias. Makoisa tapaus, tosin nykyään myös aika hinnakas ollessaan lähemmäs 150€ per pullo. Näitä pullotettiin aikoinaan vain 1000 kappaletta ja muutama laatikko oli nyt löytynyt jostain varaston perukoilta Tamdhun omaan kauppaan. Hyvä huomioida näistä kaikista ikämerkityistä, että ne ovat vielä edellisen omistajan aikana tislattuja. Batch Strengthit taas saattoivat olla jo Ian MacLeodin aikaisia tuotteita. Batch Strenghteistä meillä oli mukana 002 ja 003. Näistä kakkonen oli hyvin kiva tapaus, mutta taas kolmonen jäi ehkä rivistön huonoimmaksi. Pieni extramaininta pitää antaa travel retail valikoimista saatavilla olevalle 14-vuotiaalle Ámbarille. Hinta-laatusuhde tässä tuntui olevan kohdillaan.

Kun vatsa oli saatu täyteen asianmukaisilla pöydän antimilla, siirryimme viimeisten neljän viskin kimppuun. Teimme pienen virheen tässä, kun olimme ne kaataneet laseihin odottamaan jo hyvissä ajoin. Kesäisen kuuma ilma sai ne vähän samentumaan, mutta ei sillä tainnut onneksi olla kovin isoa merkitystä makuun. Maistelussa oli siis Dalbeallie II ja III sekä Gran Reserva ja Iain Whitecross single cask. Kaikki neljä näistä olivat aikamoisia sherryjyriä ja todella laadukkaita viskejä. Tamdhu on viimeisten vuosien aikana pullottanut erinomaisen hyviä ja sherryisiä single caskeja. Tislaamojohtaja Sandyn nimeä kantanut pullo voitti tänä vuonna maailman parhaan single caskin tittelin. Oman single caskin ovat viime vuosina saaneet niin Cinderellan Whisky Fair kuin Edinburghin lentokenttäkin. Ainoa miinus näissä single caskeissa on hinta, joka pääsääntöisesti alkaa vähintään kakkosella. Gran Reserva on myös revitty hyvin hyllyistä travel retailin puolella ja onkin saanut vähän kulttimainetta loistava viskinä. Tämän pystyn hyvin allekirjoittamaan. Näistä viimeisestä neljästä fiilis on, että pitää päästä pian uudelleen maistelemaan. Ajatus onkin maistella näitä jatkossa 1-2 vuodessa. Seuraavalla kerralla täytyy mennä syvemmälle näiden makuihin ja etenkin niiden eroihin. Sitä odotellessa!