Vielä 2014 whiskykaappini näytti ankealta(alla oleva kuva). Olin kyllä aina nauttinut whiskystä ja useimmiten se näytteli mulle jälkiruoan roolia ravintolassa tai kotona hyvän aterian päälle. Pidin sitä itselleni riittävänä, että kaapista löytyy pari eri pulloa eri fiiliksiin, niitä poimittiin useimmiten laivalta mukaan sattumanvaraisesti. Tosin toinen kaapin pulloista oli jo useamman vuoden ollut Glengoynen Burnfoot, joka pikkuhiljaa voitti sydämeni ja sai minut kiinnostumaan enemmän ja enemmän whiskystä.

Tuona vuonna 2014 lopulta syntyikin tosirakkaus. Harrastan paljon matkailua ja Skotlanti oli ollut listalla pitkään käyntikohteena. Vihdoinkin sain toteutettua reissun ja sydämeni jäi osittain Skotlantiin. Ihmisten ystävällisyys, mahtava luonto ja mielenkiintoiset tislaamot; yhdistelmä jota kaipaan säännöllisesti. Pullokaappini lihoi aika paljon tuon reissun tuloksena, nyttemmin puhutaan jo useastakin kaapista ja hyllystä.

Reissun kohokohta oli päästä vierailulle suosikilleni Glengoynelle viimeisenä päivänä. Päivä oli mahtavan aurinkoinen ja ilmassa tuntui juuri sopiva whiskyn tuoksu. Kävimme tislaamokierroksella ja sen päätteeksi teimme oman blendwhiskyn. Vierailun kruunuksi poimin mukaan 18yo single cask pullon numerolla 2/259. Maistettuani tätä whiskyä tislaamolla tunsin kuinka sydämeeni levisi lämpö, rakkaus Glengoyneen oli sinetöity. Tuon hetken jälkeen olen maistellut todella paljon hyviä whiskyjä, mutta silti pidän tuota edelleen omassa top3:ssa, ellen jopa parhaana.

Vuonna 2014 olen myös viimeisen kerran maistanut Burnfootia, jota ei ymmärtääkseni enää tehdä. Glengoyne perustettiin vuonna 1833 nimellä Burnfoot, jolle tuo whisky tekee kunniaa. Nimi vaihtui nykyiseen vuonna 1907, jolloin tislaamon johdossa oli William McGeachie. Hänen edeltäjänsä Cochran Cartwright hukkui tislaamon lampeen. Legendan mukaan juotuaan yhden dramin liikaa. Hänen sanotaan kummittelevan edelleen tislaamolla(itse en ole vielä parin vierailun aikana päässyt tapaamaan).

Nyt reilut kolme vuotta myöhemmin haluan jakaa tätä syntynyttä rakkautta teidän kanssanne. Tulen kirjoittamaan blogissa erilaisia tarinoita liittyen whiskyyn ja ennen kaikkea jakamaan omia kokemuksiani ja elämyksiäni. Olen onnistunut jos saan edes jonkun innostumaan jostain uudesta whiskystä tai ottamaan Skotlannin tislaamot matkakohteekseen.
Tällaiseen hetkeen sopii tietysti avata joku hyllyssä jemmassa oleva avaamaton pullo. Ja mikäpä minulle siihen parempi olisi, kuin tuo mainittu Burnfoot. Onnistuin jossain vaiheessa viimeisten vuosien aikana kaverin kautta sellaisen hyllyyni hankkimaan. Näin etukäteen odotan mielenkiinnolla vieläkö se lunastaa odotukseni vuosien makuaistin kehittymisen jälkeen.

Tsekkaa pullon avaus Instagramista https://www.instagram.com/finwhisky/

Niin, pullo on nyt avattu ja on mahtava huomata, että en ole ollut väärässä. Edelleenkin tämä on loistavaa juomaa ja sopii täysin mun makuun. Tämä vetää vertoja jo 18yo Glengoynellekin. Melkein jopa harmittaa että pullo on nyt avattu ja en sitä ehkä mistään saa koskaan lisää, mutta juotavaksihan nämä on tarkoitettu!

Tervetuloa kanssani whiskyn maailmaan! Slainté!

Briefly in English
My first love in whisky world was Glengoyne Burnfoot, which I last tasted back in 2014. That year lit my love for whisky. I visited Scotland for first time and fell hopelessly in love. Kind people, amazing nature and interesting distilleries are something that I miss often.

I wanted to start this site and blog to share my love and tell the stories I have lived and heard about whisky. For this moment I opened my last bottle of Burnfoot. Since I have tasted quite many really good whiskys after the last taste of Burnfoot, I was very anxious to taste it again.

Check the opening of the bottle from Instagram https://www.instagram.com/finwhisky/

So, the bottle is now opened and I can confirm that I had a great taste already back then. This is almost as good as Glengoyne 18yo. Too bad that I probably won’t find a new bottle ever again. Just have to enjoy slowly this last one.

So Slainté!