Osallistuin pari viikkoa takaperin Viskin Ystävien Seuran järjestämään Craigellachie tastingiin. Osuvasti nimetty tasting. Vielä vuosi sitten itsellenikin Craigellachie oli hyvin tuntematon tislaamo. Craigellachie paikkana oli tuttu ja upean sillan alla oli dramit käyty joskus nauttimassa. Tislaamohan toki niitti mainetta World’s Whiskies Awardsin valittua 31-vuotiaan 2017 vuoden parhaaksi single malt viskiksi.

Ennen vuotta 2014 ja omistajanvaihdosta, tislaamon omia pullotteita oli todella harvassa ja pääosa tuotannosta meni perinteisesti sekoiteviskeihin. Bacardin ja heidän omistamansa Dewarsin hankittua tislaamon, tuli markkinoille ensin perusvalikoima ja vuosittain erikoispullotteita.

Perusvalikoimaan tutustuin itse heräteostoksena hankitun 13-vuotiaan pullon kautta. Pidin sen erikoisuudesta ja tiesin jo siinä vaiheessa, että tätä pitää maistella lisää. Viime joulukuussa tein lyhyen reissun Skotlantiin. 17-vuotiasta pääsin nauttimaan Bon Accordissa Glasgowssa ja tuon reissun viimeiseksi viskiksi jäi lentokentällä 19-vuotias. Olin kuluttanut aikaa rupattelemalla World of Whiskiesin edustajan kanssa ja maistellut ohessa useamman viskin. Juuri kun olin sanomassa, että alkaa olemaan kiire koneeseen, hän kaivoi vielä yhden pullon tiskin alta ja kaatoi sen oikeaan lasiin muovisten maistelumukien asemesta. Hänen mukaansa se oli liian hyvä nautittavaksi muovimukista. Ihastuin makuun heti ja olin jo tyrkyttämässä rahojani pullon ostamiseksi, mutta pettymyksekseni kuulin että se oli myyty lähes heti loppuun ja tämä puolikas pullo oli ainoa mitä heillä oli jäljellä. Vielä lentokoneessa istuessani tunsin mahtavan jälkimaun suussani.

Tähän tastingiin oli saatu mukaan koko perusrange ja sen lisäksi kolme exceptional caskia, joita käytännössä saa ostettua vain huutokauppojen kautta. Nämä olivatkin se suurin houkutin, jonka vuoksi en voinut jättää tätä väliin. Paikalle Carelian holvikellareihin oli saapunut n. 20 muutakin innostunutta viskinystävää. Käytyjen alkukeskustelujen pohjalta tislaamo oli selkeästi useimmille ennalta hyvinkin tuntematon.

Perusrangesta odotin eniten 23-vuotiasta, sillä en ollut aiemmin sitä maistanut. Silti olin pullon sitäkin jo ostanut omaan kaappiin. Aloitimme 13- ja 17-vuotiaista, jotka kalibroivat suumme hyvin Craigellachien ominaiseen makuun. Hymyilin kuunnellessani monien yllättyneitä kommentteja näiden toimivuudesta. Tähän väliin hyppäsimme ensimmäiseen exceptional caskiin, joka oli 1999 tislattu 17-vuotias. Palo Cortado sherrytynnyri viimeistely oli ennakkoon mielenkiintoa herättävä. Lupaava viski, mutta ei täysin kolahtanut omaan makupalettiin. Sinänsä hyvä, koska pelkäsin että jos kaikki exceptional caskit ovat loistavia, niin tulee kallis tasting.

Palasimme takaisin perusrangeen ja pääsin nyt toisen kerran maistamaan 19-vuotiasta, joka täytti jälleen kaikki odotukseni. Valitsinkin sen kolmanneksi parhaaksi illan kattauksesta. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan tätä pullon, jos jossain sellaisen näette. Se on alunperin tehty ainoastaan travel retail valikoimaan ja pulloja on ollut liikkellä todella vähän. Omani onnistuin hankkimaan Karibialta Grand Turk saaren tax freestä. Markkinoille tullessaan tätä sai Itämereltä n. 80 euron hintaan. Nyt joudut maksamaan 150 euron molemmin puolin, jos jossain pullon näet. Viimeisimpiä havaintoja Instagramissa on Dallasin ja Kenian lentokentiltä. Huutokaupoissakin pulloja liikkuu aika harvakseltaan.

Toisena exceptional caskina vuorossa oli 18-vuotias La Maison du Whiskylle valitusta tynnyristä myöskin 1999 tislattu viski. Tästä Bourbon tynnyristä ei itselleni jäänyt mitään erikoisia muistikuvia. Kelpo viski, mutta jäi kahden viimeisen varjoon. 23-vuotias ylitti vielä kaikki odotukseni ja on ehdottomasti sen reilun 200 euron arvoinen viski mitä pullosta joutuu maksamaan. Tämä löi viimeisen naulan arkkuun sille kuinka loistavan perusrangen Craigellachie on onnistunut rakentamaan. Valitsin itse tämän illan parhaaksi.

Jäljellä oli enää 1994 tislattu ja 2016 pullotettu 22-vuotias ennakkoon mielenkiintoisin viski. Viski oli kypsynyt kahdessa eri tynnyrissä, joista jälkimmäinen oli Rhônen alueen punaviinitynnyri. Punaviinitynnyrissä oli aikaa vietetty jopa yhdeksän vuotta, joten en ainakaan itse sitä enää viimeistelyksi kutsuisi. Tämä olikin huikea nautinto ja punaviini oli tuonut mahtavat omat makunsa mukaan. Ensimmäinen ajatus oli saada rinnalle verinen pihvi. Toiseksi löysin omista makumuistoista vastaavan viskin Glen Moraylta saamastani tynnyrinäytteestä. Kuten arvata saattaa, voimakkaan ”viimeistelyn” vuoksi tämä jakoi mielipiteet vahvasti, mutta silti täpärällä erolla 23-vuotiaaseen se valittiin illan parhaaksi.

Tämä oli oikein loistava tasting ja suosittelenkin varauksettomasti jokaiselle viskin harrastajalle. Toinen vastaava VYS:n järjestämänä tullee myöhemmin Turkuun tai Tampereelle, sillä saimmehan vain puolet pulloista tyhjennettyä. Jos haluaa vanhempaa 14-vuotiasta tislaamon omaa pullotetta päästä maistelemaan niin kannattaa suunnata Pikkulintuun. 13-vuotiasta saa myös Alkosta ja Itämereltä hyvin. Omissa toiveissani olisi päästä vielä maistamaan 31-vuotiasta jossain, yli tuhannen euron pullona ei sitä omaan kaappiini tule koskaan päätymään.