Kokoonnuimme toista kertaa mahtavan mallasjuoman äärelle Roasbergiin marraskuun lopulla. Tällä kertaa Fine Spirits Clubin teemana oli viski ja alueet. Tilaisuuden tirehtöörinä toimi Dramdealersin Timo Koivumäki, joten jo etukäteen osasi odottaa, että kaiken kokeneelta juoma-alan konkarilta riittäisi hyviä tarinoita. Tämä näkyikin jo siinä että ensimmäiseen tuntiin ei ehditty maistaa kuin vain kahta viskiä, mutta siitä huolimatta kaikki viihtyivät erinomaisesti. Paikalle oli saapunut ensimmäistä iltaa enemmän maistelijoita, niin konkareita kuin aloitteljoitakin.

Eri alueiden viskit on perinteisesti suosittu teema tastingille ja helppo tapa tuoda kattavasti esille erilaisia viskejä. Nykyään enää ei tosin pysty pelkän alueen perusteella kategorisoimaan viskiä kuten joskun ennen. Tokihan joka alueella on siltikin edelleen ne omat tunnusomaiset piirteensä mihin mahtunee massallisesti eniten kyseisen alueen tislaamojen tuotoksista. Valikoima tuli tälläkin kertaa Dramdealersin edustamilta yksityisiltä pullottajilta Hart Brothersilta ja Hunter Laingilta. Tämä tuo myös näihin tastingeihin lisää extraa, koska näissä useimmiten on kyse myös yhden tynnyrin pullotteista ja sitä kautta harvempi meistä on näitä ehtinyt aiemmin maistaa.

Aloitimme illan Lowlandin alueen North Britishin jyväviskillä. 20-vuotiaana tämä oli jyväviskiksi ihan mukiin menevä tapaus, joskin makunystyrät odottivat jo innokkaana illan loppukattausta. Toisena viskinä maistelimme Speysidelta Tamdhun 18-vuotias single caskia, jota olin aiemminkin maistanut. Edellinen kerta oli jättänyt vähän pettymystä yleensä niin loistavan tislaamon kohdalla. Nyt ehkä päästiin jo vähän paremmalle levelille, mutta ei kuitenkaan ihan parhaan pään Tamdhua makuuni.

Kahden ekan jälkeen vähän kiristettiin tahtia. Highlandin edustajaksi oli valikoitunut 22-vuotias Blair Athol. Tästä odotin paljon ja sainkin vastinetta odotuksilleni. Erittäin hyvä edustaja alueelleen ja kivan hedelmäinen viski. Tämä sopisi monen illan aloittajaksi. Neljäntenä maisteluun tuli Juran saaren nimikkotislaamon tuote tislausvuodelta 2006. Tätä ehdin jo edellisessä Fine Spirits illassa maistella jälkilöylyissä. Juraksi hyvin mielenkiintoinen viski. Poikkeaa mielestäni kovin tislaamon omista tuotoksista. Omasta mielestäni 12-vuotta ei tälle ihan riittävä aika ole ollut tynnyrissä vaan muutama vuosi lisää olisi voinut vielä hioa tiettyjä särmiä.

Maistelun lopuksi matkasimme Campbeltowniin Glen Scotian maailmaan. Campbeltown oli aikoinaan suuri viskikeskus useine kymmenine tislaamoineen, joista on enää jäljellä kolme. Springbank pyörittää niistä kahta ja Glen Scotia on se kolmas. Tänä syksynä Cmpbeltownissa ensimmäistä kertaa vierrailleena voin suositella jokaiselle viskin ystävälle visiittiä alueelle. Hieno satamakaupunki jossa viskituristille riittää tekemistä ja nähtävää. Kuten monesti maisteluissa, se paras viski oli jätetty viimeiseksi ja tuo käsikirjoitus ei pettänyt tälläkään kertaa. Glen Scotia kruunasi loistavasti maistelun ja jätti todella pitkän jälkimaun. 24-vuotta Oloroso Sherrytynnyrissä oli tehnyt tästä loistavan elämyksen ja tätä jäi kaipaamaan lisää.

Ilta oli taas todella onnistunut ja odotankin kovasti jo seuraavaa iltaa tammikuussa. Joku saattoi ihmetellä miksi tässä kattauksessa ei ollut ollenkaan sitä suomalaisten suosikkialuetta eli Islayta mukana. Niistä on tulossa ensi vuoden puolella kokonaan oma tasting! Harmillisesti jouduin itse remonttikiireiden vuoksi lopettamaan tällä kertaa illan heti tastingin jälkeen, vaikka tilassa oli todella mukava puheensorina sekä mielenkiintoisia keskusteluita, jotka houkuttelivat jäämään. Uuden asunnon remontti on muutenkin vienyt paljon aikaa myös tältä harrastukselta viimeisen kuukauden ajan. Mutta onneksi sillä saralla aletaan olemaan loppusuoralla ja paljon mielenkiintoisia viskijuttuja on tulossa heti ensi vuoden alussa.