Juhlistan oman suosikkitislaamoni Glengoynen tarjoamaa elämän vettä tällä viikolla. Otan joka päivä pienen dramin eri Glengoynen viskejä ja kerron niistä teille. Tässä blogipostauksessa yhteenvetona koko viikko. Joka päivä uusi tarina.

Viittaan monessa tekstissä viskin tekoon olennaisesti kuuluviin tynnyreihin. Jos eri tynnyrit ja niiden merkitykset ovat epäselviä, suosittelen esim. lukemaan tämän Whiskyladyn blogikirjoituksen tynnyreistä https://thewhiskylady.net/2017/10/18/practical-guide-cask-finishing/

Maanantai – Glengoyne 12 yo

Aloitan viikon 12-vuotiaalla. Tätä samaa viskiä tarjotaan myös tislaamolla vieraille aina ensimmäisenä, kun osallistut esim. tislaamokierrokselle. Muistan vielä lämpimästi sen tunteen, kun itse ensimmäisen kerran Glengoynella vierailin ja sain tästä maun kielelleni. Viiden päivän ja lukemattomien muiden tislaamojen jälkeen tuntui kuin olisin palannut kotiin.

Itselleni tämän viski määrittelee kullan värin. Nuorehkoksi viskiksi väri on todella täyteläinen. Värihän viskiin tulee pääasiassa tynnyreistä. 12-vuotias on sekoitus 20% ensimmäistä kertaa käytössä olevia eurooppalaisia sherrytynnyreitä, 20% ensimmäistä kertaa käytössä olevia amerikkalaisia bourbontynnyreitä ja loput 60% uudelleen täytettyjä sherrytynnyreitä.

Viski on hyvin lyhyen aikaa vasta ollut Glengoynen valikoimissa. Aiemmin perustuotteissa 12-vuotias oli tynnyrivahvuinen, nyt siitä on tehty Glengoynen perusviskeille tyypillinen 43% abv. Tässä viskissä bourbonin tuoma lisä on laajentanut Glengoynen ennen niin perinteistä sherrytynnyriviskien valikoimaa ja makupalettia. Bourbon tuo tuoksuun ja makuun hedelmäisyyttä sekä sitrusta.

Kaiken kaikkiaan helppo viski arkeen!

Tiistai – Glengoyne Teapot Dram batch 004, abv 58,7%

Viski, jolla on hieno tarina ja mahtava maku. Vielä 1970-luvulle asti useissa tislaamoissa työntekijät saivat kolme annosta viskiä päivässä – aamulla, lounaalla ja iltapäivällä. Monissa tislaamoissa se oli tuoretta tislettä, mutta Glengoynella se annettiin aina jostain nuoresta tynnyristä. Tapa on lähtöisin jo 1800-luvulta, koska enkelit eivät olleet ainoat, jotka tynnyrissä kypsymässä olevasta viskistä ottivat osuutensa, vaan monesti työntekijät varastivat osan viskistä.

Koska viski oli tynnyrivahvuista, etenkin nuoremmat työntekijät jättivät omia annoksiaan väliin ja kaatoivat ne taukotilassa olleeseen kuparipannuun, josta viski on saanut nimensä. Kuparipannusta taas kokeneemmat saivat vähän extraa itselleen.

Tämä viski kypsytetään pelkästään Espanjasta Glengoynen omalta sherrytilalta tulevissa uusissa tynnyreissä, josta kertoo todella tumma väri. Ne jotka vielä muistavat 70-luvun kulta-ajat ovat vaikuttaneet siihen, että viski maistuisi mahdollisimman samalta kuin silloin. Tätä viskiä saa ainoastaan Glengoynen tislaamolta ja nyt on menossa viides erä pulloja.

Vaikka tämä onkin ollut työmiesten arkiviski, itse käytän tätä mieluummin erikoisina hetkinä. Tämä on selkeästi makein maistamani Glengoyne, jo tuoksussa saa paljon ruskeaa sokeria. Itse harvemmin lisään vettä viskiin, mutta tämä on yksi poikkeuksista johon sopii jopa runsaamminkin vettä. Vesi vie osan tuoksun makeudesta, mutta tekee mausta miellyttävän lempeän ja makean.

Suosittelen käymään tislaamolla ja tämä on ehdoton ostos mukaan!

Keskiviikko – Glengoyne 15 yo ja 15 yo distillers gold

Tänään en osannut päättää näiden kahden välillä, joten päätin ottaa molemmat ja vertailla niitä. Tämä ajatus on joskus aiemminkin ollut keskusteluissa ystäväni Henccan kanssa. Kumpikin viski on tullut Glengoynen valikoimiin vasta tämän vuosikymmenen alussa. Pääsääntöisesti Distillers Gold on ollut saatavilla vain travel retailina eli laivoilta ja lentokentiltä. Itse olen ensimmäisen Distillers Goldin hankkinut vajaa kolme vuotta sitten Dubain lentokentältä. Distillers Goldista ei paljon faktoja löydy mistään, mutta testataan voimmeko olettaa että se on lähes samaa tavaraa kuin perus 15-vuotias.

15-vuotiaassa on käytetty jo 30% ensimmäisen täytön Bourbon tynnyreitä, ja se onkin tämän myötä Glengoynen viskeistä vähiten sherryinen. Ensimmäisen täytön sherryjä on vain 20% ja loput 50% uudelleen täytettyjä sherrytynnyreitä.

Ensimmäinen ero viskeistä löytyy jo pullon kyljestä. Distillers Gold on travel retailin perinteiden mukaan 40% vahvuudeltaan ja normaali 15-vuotias 43%. Värejä kun vertaa, niin mun silmällä ei eroa havaitse. Tuoksutkin ovat hyvin samat toffeen suuntaiset, joskin 15-vuotiaassa vähän vahvemmat. Maistaessani kumpaakin tulee mukavasti hymy naamalle, kun taas kerran tajuan kuinka mahtavasti Glengoyne on näissä viskeissä onnistunut tasapainottamaan bourbonin ja sherryn. On silti sanottava, että maun osalta nämä eroavat toisistaan. 15-vuotiaassa on enemmän sherryn tuomaa mausteisuutta mukanaan, joka lähes taas katoaa Distillers goldista. Jos pitäisi veikata, niin veikkaisin että Distillers Goldissa on vielä enemmän Bourbonin vaikutusta(lupaan yrittää ottaa tästä selvää joulukuussa, kun vierailen tislaamolla). Tänään näistä kahdesta valitsisin mieluummin Distillers Goldin, mutta huomenna voi olla mieli toinen. Mun makuun molemmat loistavia viskejä tilanteeseen kuin tilanteeseen! Suosittelen erityisesti toffeen ja vaniljan mausta pitäville.

Torstai – Glengoyne Cask Strength batch 004 abv 58,8%

Mietin pitkään otanko tätä viskiä mukaan, mutta koska olen maistanut sitä vain kerran ennen tätä halusin antaa sille uuden mahdollisuuden. Olen aiemmin maistanut myös batch 002:sta, joka oli pettymys. Batch 003 taas palkittiin Uisgessa parhaana viskinä. Kyse on siis tynnyrivahvuisena pullotetusta tuotteesta, jonka ikää ei kerrota. Glengoynen tavat tuntien uskon että tähän valitaan loistavia tynnyreitä, mutta valitettavan nuoria. Toki väri on yllättävänkin tumma, mutta se ehkä vaan kertoo enemmän siitä, että kyse on sherrytynnyreistä.

Viimeksi tätä maistellessani oli rinnalla viisi muuta Glengoynea, joista kaikista pidin tätä enemmän. Nyt tuoksu tuntuu hyvältä ja mausteiselta. Täytyy myöntää että viimeisen puolen vuoden aikana olen enemmän ja enemmän alkanut pitämään sherryn vaikutuksista viskiin. Osittain olisin halunnut jättää tämän vain tuohon tuoksuun. Omaan makuuni ei usein kuulu veden lisääminen viskiin. Kävinkin mielenkiintoista keskustelua aiemmin tällä viikolla eräässä maistelutilaisuudessa kuinka juoman pitää tottuneen makuun olla vähintään 60%, että alkoholi maistuu. No, tässä se maistuu ja vettä onkin pakko lisätä. Valitettavasti vesi vie tässä tapauksessa mukanaan myös parhaat tuoksut ja maut. Jäljelle jää lupaus paremmasta tulevaisuudesta, niin tyypillistä nuorelle hyvälle viskille! Olisin mieluummin pitänyt tätä vielä 10 vuotta tynnyrissä ja maistanut sen jälkeen. Ei tämä siltikään huono ole, mutta en keksi milloin tätä haluaisin nauttia.

Perjantai – Glengoyne 18 yo

Viikonloppu edessä ja aika siirtyä vanhempiin ja parempiin viskeihin. En ole laskenut montako pulloa tätä olen juonut, mutta taitaa olla se viski jota olen eniten nauttinut. Käytän tätä jopa ruoanlaitossa. Tällä viskillä olen myös saanut muutamia ystäviä ymmärtämään viskejä ja innostumaan viskinjuonnista. Jos jotain pitäisi suositella niin tämä on se viski. Hinta-laatusuhde alle 100 euron viskinä on todella kohdallaan.

Mistä tämän viskin hienous sitten tuleen? Ensinnäkin se on todella moniulotteinen tuoksultaan ja maultaan. Viski, joka vaatii että pysähdyt nauttimaan sitä ja käytät aikaa sen kanssa. Toisekseen tässä mielestäni alkaa kulminoitumaan asiat, mitkä erottaa Glengoynen monesta muusta tislaamosta. Laadukas käytetty ohralajike Golden Promise (vain Macallan käyttää samaa). Hitain tislausprosessi koko Skotlannissa ja laadukkaat sherrytynnyrit. Tässä 50% ensimmäisen täytön espanjalaisia sherry tynnyreitä, 15% ensimmäisen täytön amerikkalaisia sherrytynnyreitä ja loput uudelleen käytettyjä sherryjä. Kun miettii näitä taustoja niin ei ole ihme, että viskistä tulee hyvä!

Sinänsä mielenkiintoista, että tämäkin on vasta n. 6 vuotta ollut valikoimissa. Se korvasi samalla ajatuksella tehdyn 17-vuotiaan. Glengoynen mukaan he halusivat vielä pienen extran lisää tälle viskille!

Tämä viski sopii mielestäni parhaiten hyvän pihvi-illallisen päätteeksi tai hyvän kirjan seuraksi ajan kanssa nautittavaksi.

Lauantai – Glengoyne Single Cask 18 yo bottle 2/259

Ja vihdoin päästään asiaan oikein kunnolla. Muistan vielä sen hetken kun sain tätä maistaa tislaamolla 2014. Siinä hetkessä se oli elämäni paras viski ja pakko-ostos mukaan. Hieno fiilis tuli myös, kun löysin hyllystä pullon numero 2. Vielä tänäkin päivänä tämä menee helposti mun top 3 viskeihin. Ainoa vika on että alkaa kohta loppumaan. 😀

Pullon kylki muuten kertoo kaiken oleellisen. Jätän tämän tähän, koska olen sanaton aina tätä maistellessani! Harmillista että tätä ei saa enää mistään.

Sunnuntai – Glengoyne 21 yo

Säästin vanhinmman Glengoyneni viimeiseksi. Tässä mennään jo niin sanotusti sherrypommin puolelle. 21 vuotta ainoastaan espanjalaisissa sherrytynnyreissä. Glengoyne muuten omistaa Espanjassa Sherrytilan mistä kaikki heidän käyttämänsä espanjalaiset tynnyrit tulevat. Ennen kuin niihin edes laitetaan viskiä ne käyvät läpi kuuden vuoden prosessin jossa ne valmistellaan sherryn kanssa ja kuivataan sekä poltetaan viskin säilyttämistä varten. Eli tässä viskissä tynnyrit ovat 27 vuotta vanhoja. Ja kun miettii kauanko tammen pitää kasvaa ennen kuin siitä voi tehdä tynnyrin niin historiaa riittää!

Tämä on minulle alusta asti ollut haasteellinen viski, mutta tuntuu että joka kerta se maistuu paremmalta ja paremmalta. Toivon että saan pian mahdollisuuden maistaa 25yo, 30yo ja jopa 35 yo Glengoyneja ja ymmärtää miten tynnyrien vaikutus muuttuu vielä vanhemmaksi mennessä.

Tämä on ollut hieno viikko maistella joka ilta omia suosikkeja! Jos kiinnostuit enemmän Glengoynesta niin suosittelen katsomaan tämän videon livetastingista, jossa distillery manager Robbie Hughes ja brand manager Stuart Hendry kertovat taustoja ja maistattavat näitä samoja viskejä. Slainté!