Monen viskiharrastajan maailma pyörii tietyn alueen sisällä, pääosin itsekin valitsen single maltia Skotlannista, kun on mahdollisuus. Joku toinen taas vannoo japanilaisen viskin nimeen ja joku toinen taas rakastaa bourboneita jenkkilästä. Yksi viskiharrastamisen hieno puoli onkin, että vaihtoehtoja on paljon ja tislaamoja eri puolilla maailmaa.

Irlantilaiset ja skotlantilaiset ovat aina kiistelleet kummasta maasta viski on lähtöisin. Ensimmäiset kirjalliset viitteet löytyvät 1400-luvulta, jolloin todennäköisesti viskiä tehtiin jo molemmissa maissa. Nyttemmin Skotlanti on ottanut roolinsa maailman johtavana viskimaana ja onkin ollut tavalla tai toisella vaikuttamassa monen muun maan viskiteollisuuden syntyyn. USA:n viskiteollisuus sai alkunsa 1600-luvulla maahanmuuttajien toimensta, jotka olivat pääosin Irlannista tai Skotlannista. Japanin viskiteollisuus taas sai alkunsa 1920-luvulla, kun japanilaisen viskin pioneeri Masataka Taketsuru kävi ammentamassa Skotlannissa oppia ja laittoi viskiteollisuuden alulle. Suomessakin Alko alkoi kiinnostua viskin tekemisestä jo 1930-luvulla ja ensimmäinen suomalainen viskitisle näki päivänvalon 70-luvulla. Nykypäivänä tislaamoja on lähes jokaisessa länsimaassa. Tasmaniassa tislaaminen oli kiellettyä vuoteen 1992 asti. Viskinystävien iloksi se on kuitenkin sallittu ja sieltä tuleekin useita hyviä viskejä.

Tasmania tuli todella viskinharrastajien tietoisuuteen 2014, kun World Whiskies Awards valitsi Sullivans Coven ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsytetyn viskin tynnyrinumeroltaan 525 maailman parhaaksi single malt viskiksi. Tuota viskiä on valitettavan harva päässyt maistamaan, sillä sen 556 pullon erä oli jo käytännössä juotu tuossa vaiheessa. Yhdessä yössä kuitenkin muista Sullivans Coven viskeistä tuli todella kysyttyjä ja hinnat yli tuplaantuivat aiemmasta vajaasta sadasta eurosta pullo. Nykypäivänä on harvinaista löytää mistään Sullivans Coven pulloa alle 200 euron.

Sullivans Cove muistuttaa joka laatikossa WWA:n voitosta. American oak pullon tunnistaa mustasta etiketistä

Sullivans Cove poikkeaa monesta muusta tislaamosta, koska se pullottaa käytännössä yksittäisiä tynnyreitä sitä mukaan, kun tislaamomestarin mielestä ne ovat valmiita. Käytännössä heiltä tulee markkinoille n. 10-14 vuotta vanhoja viskejä. Jokainen erä myydään tällä hetkellä todella nopeasti loppuun. Verrattuna perinteiseen skotlantilaiseen tapaan tehdä tasalaatuisia ja -makuisia vuosikertaviskejä tai blendejä, tämä on raikas tuulahdus, mutta toki aina riski, kun ei voi olla varma mitä saa. Tokihan vastaavia pullotteita tulee useimmilta skotlantilaisiltakin tislaamoilta, mutta yksikään ei  pullota pelkästään yksittäsiä tynnyreitä.

Sullivans Covelta olen päässyt maistamaan kolmea eri viskiä, jotka kaikki ovat olleet mielestäni loistavia ja menevät heilahtamalla omaan top 10 kategoriaan. Pullot ovat: american oak HH0440 jaHH0478a sekä french oak HH0534. Nämä kaikki ovat tislattu samana vuonna 2000 kuin tuo maailman parhaaksi valittu. Mielenkiintoista päästä maistamaan tulevaisuudessa myös myöhemmin tislattuja.

French oak pulloissa taas on aina sininen etiketti. Jokaisessa pullossa on aina tarra, jossa tarkemmat tiedot viskistä

Näitä kaikkia kolmea pullotetta yhdistää hyvin pippurinen tuoksu ja todella pehmeä maku. Maistettuani jossain vaiheessa myös Brown Brothersin tasmanialaista valkoviiniä tulin siihen tulokseen, että Tasmanian vedessä täytyy olla jotain erikoista, sillä viinikin oli loistavaa. Tasmanian viskiteollisuus itse pitää omaa ohraansa muita parempana, joka antaa heidän viskilleen enemmän makua.

Suosittelenkin ehdottomasti ostamaan jos näitä jossain näet! Omani löysin Liettuasta viskikaupasta ja uskonkin, että mannereurooppa on paras mahdollisuus Australian ja Tasmanian lisäksi. Esim. Irlannin viskiteollisuuden arvostuksest kertoo se, että kun parempi puoliskoni oli innoissaan kysynyt Sullivans Covea Dublinissa viskikaupassa, oli hänelle naurettu, että ei ole valikoimissa, kun ei ole heidän tuotteitaan.