Juoko Seppo Räty viskiä? Veikkaan että juo, mutta tuskin saksalaista viskiä. Voisin kuvitella Sepon toteavan, että Saksa on paska viskimaa. Täytyy myöntää, että ennen tätä reissua en kovin montaa saksalaista viskiä ollut itsekään maistanut. Mutta taas toisaalta DHL:n kuskit ovat käyneet vähän liiankin tutuksi toimittaessaan viskiä Saksasta ovelleni. Ainakin Saksa on halpa maa ostaa skotlantilaista viskiä, joka itsessään on jo hyvä syy lähteä viskireissulle Saksaan.

Jonkun tiedon mukaan Saksassa olisi jo yli 800 tislaamoa, jotka tuottavat viskiä. Löysin ainakin yhden sivun missä oli listattu yli 300 tislaamoa. Määrältään siis ainakin yli tuplasti Skotlannin. Suurin osa näistä on toki todella nuoria tislaamoja ja/tai todella pieniä. Lähdimme reissuun ajatuksena kiertää Hampuri-Paderborn-Berliini akselin viskibaareja ja -kauppoja sekä vierailla ainakin yhdellä saksalaisella tislaamolla. Joka päivä oli myös ajatus maistaa jotain saksalaista viskiä.

Kuten nykymaailmassa yleensä, Internet tarjosi paljon tietoa ja apua reissun suunnittelussa. Saksalaiset ovat myös aktiivisia laittamaan baareja ja kauppoja paremmuusjärjestykseen, joka auttoi paljon reittisuunnitelmaa tehdessä. Pyysin myös suositteluja omista viskipiireistä sekä paikallisilta bloggareilta. Lopputuloksena oli ihan liian monta mielenkiintoista paikkaa reitin varrella missä olisi voinut vierailla. Viiden päivän reissu oli ennakkoon ajateltuna ihan liian lyhyt, mutta parempi näin. Reittisuunnitelma hahmottui vahvasti ajatuksena käydä kaupoissa, jotka eivät toimita Suomeen ja viskibaareissa joilla oli netissä nähtävillä viskilista sekä etukäteen kiinnostavia viskejä. Yksi kiinnekohta reissulle oli Paderborn ja Malts of Scotlandin varasto, paikka jossa olin aina miettinyt haluavani käydä

Lensimme aamusta Hampuriin ja sieltä alle vuokra-auto. Heti Hampurista poimimme ensimmäisen kaupan matkan varrelta, Weinquelle Lühmann. Kauppa oli suhteellisen pieni, mutta joka paikka oli täynnä erilaisia alkoholituotteita. Viskejä oli listoilla yli 1800, mutta näytillä ehkä 200. Tämä teki ostamisen vähän haastavaksi, kun piti samalla selata netistä heidän valikoimiaan tai sit kysellä ystävälliseltä henkilökunnalta tarjoamasta. Mukaan lähti kuitenkin ainoastaan Glenfarclasin erikoispullote Saksaan. Tämä oli vuosikertaa 2011 ja kypsytetty tislaamon perinteiseen tapaan Oloroso sherrytynnyreissä. Siitä tuli reissupullomme, joka ansiokkaasti koki kohtalonsa myöhemmin Hampurissa. Palasimme tänne kuitenkin vielä viimeisenä reissupäivänä.

Matkalla Hampurista Paderborniin poimimme pari muuta kauppaa, jotka olivat keränneet palkintoja ja olivat helpon matkan päässä isoista teistä. Etenkin Whisky Shop Lüneberger Heide oli vakuuttava valikoimaltaan ollakseen omakotitalon ”olohuoneeseen” rakennettu kauppa. Harmillisesti tämä oli reissun alkupäässä, sillä täältä olisi mukaan voinut tarttua useampikin pullo. Itse täydensin omaa kaappiani taas Glenfarclasilla, mikä onkin Saksassa todella suosittua ja tislaamo on tehnyt paljon erityispullotteita pelkästään Saksan markkinoille. Täällä nautin myös päivän saksalaisen viskini Elsburnin sherrykypsytettyä. Oli positiivinen yllätys ja olisi ehkä pitänyt pullo kotiuttaa näin jälkikäteen ajatellen. Toinen visiittimme osui Das Whisky Reich kauppaan, jota oli jopa vähän haasteellista löytää. Puoliksi kynttilä/herkkukauppa olikin tosi mielenkiintoinen ja valikoimissa oli todella tuntemattomia indypulloja ja harvinaisempia tislaamoja. Olipa hyllyille löytänyt tiensä myös monia eri Mackmyra pullotteita. Mikään ei kuitenkaan tällä kertaa ollut niin kiinnostava, että jotain olisi tullut ostettua. Omalla autolla liikenteessä ollessa olisi varmasti täältäkin jotain peräkontin täytettä löytynyt.

Näiden kauppojen jälkeen alkoikin olla jo vähän kiire ehtiä Paderborniin ja Malts Of Scotlandin varastoille. Lähes kaikki heidän pullotteensa, mitä olen maistanut, ovat olleet todella laadukkaita ja pääsääntöisesti fiksusti hinnoiteltuja. Odotinkin kovasti, että päästään varaston baariin, missä tiesin olevan tarjolla suuren määrän heidän pullotteita menneiltä vuosilta. Harmillisesti olimme katsoneet aikatauluja vähän väärin ja olimme paikan päällä vasta 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi henkilökunta oli joustavaa ja saatiin ostaa useampi drami lasiin maisteltavaksi sekä olla vielä tiloissa jopa puoli tuntia sulkemisajan jälkeen. Tämä aikataulusekoilu jäi vähän harmittamaan, sillä tuolla olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Parin sadan metrin päästä löytyi myös ihan hyvä yöpaikka Dominik Hotel, joten pystyimme molemmat nauttimaan tarjonnasta. Yleensä heillä on myös mukaan ostettavana suuri määrä eri pullotteita, mutta nyt olimme saapuneet juuri ennen kuin saivat joulupullotteet hyllyyn ja valikoimassa oli alle viisi eri viskiä. Mikään näistä ei meitä oikein sytyttänyt hintalaatusuhteessa, mutta olimme erittäin tyytyväisiä viskeihin mitä ehdimme maistaa. Emme kuitenkaan ihan tyhjin käsin lähteneet vaan poimimme mukaan muutaman pikkupullon heidän oman tislaamonsa The Westfalianin valikoimista.

Toisen päivän aluksi kävimme hotellin viereisessä teollisuushallissa TrinkGut kaupassa, joka oli kuin paikallinen juomatukku. Valtava valikoima oluita ja ihan kivasti myös viskiä. Reissukumppani kotiutti Lagavulin DE 2016 pullon, joka oli päässyt pölyttymään hyllyille. Toisen päivän tavoitteena oli ajaa parin kaupan ja Glina tislaamon kautta Berliiniin. Poimimme kaupoiksi matkan varrelta Weinhaus Jörnsin ja Bottle&Pipen. Suosittelen kyllä näihin vierailua, mutta omalle kohdalle ei vaan löytynyt mitään ostettavaa hyvistä valikoimista huolimatta.

Suurella mielenkiinnolla odotin päivän tislaamovierailua. Paikan päälle oli vaikea löytää, kun navigaattorin opastama tie oli poikki. Mutta parin mutkan kautta löysimme tämän maatilatislaamon ja heidän vierailukeskuksen. Törmäsimme aika vahvaan kielimuuriin ja ainakaan meille ei tarjottu tai annettu mahdollisuutta ostaa paikan baarista viskejä maistettavaksi, uskomme vahvasti että se oli koronasta johtuvaa eikä meistä. Noh, heillä oli ihan kiva valikoima 5cl pulloja saatavilla, joten setti niitä ja kassan kautta autoon pitämään omaa tastingia. Nohevilla viskimatkaajilla tietty on omat Glencairnit matkassa. Odotukset olivat kovat etikettien ja kaupan voittoplakaattien perusteella. Maistelun jälkeen pieni Seppo Räty olkapäälläni heräsi ja puki kovaan ääneen ajatukseni sanoiksi: Saksa on paska viskimaa. Noh, ehkä koko maata ei voi tämän yhden tislaamon tuotosten perusteella tuomita.

Ennen Berliiniä otimme vielä koukkauksen suomalaisen viskiexpatin luo. Olimme tilanneet hänen luokseen muutaman pullon etukäteen vain Saksaan toimittavasta nettikaupasta. Hän kutsui meidät vielä viskikellariinsa, mikä olikin reissun parhaiten varustettu viskibaari. Glenfarclas 80-luvulta oli aika kiva. Port Ellenit jäi sit ensi kertaan. 😉 Saksassa päivät ovat pitkiä ja ehdimmekin vielä hotelliin majoittumisen jälkeen pihvi-illalliselle sekä sen jälkeen kovasti suositeltuun Lebenssterniin viskeille. Olin jo etukäteen bongannut Glengoynen single caskin jota halusin siellä maistaa. Reissukaverini löysi kivan vanhan Bowmoren. Päivä sai aika loistavan päätöksen ja nämä dramit maistuivat taivaallisen hyvältä.

Kolmas päivä oli pyhitetty Berliinin viskikaupoille ja -baareille. Tästä lisää blogin toisessa osassa. Käy katsomassa myös Instagramin matkavideoita.