Viskintekijöiden oma taitolajinsa on viime vuosina ollut uusien makujen luominen viimeistelemällä viski jossain toisessa tai jopa useammassakin erilaisessa tynnyrissä. Uusille käsityöläistislaamoille toisaalta on jo normaalia lähteä alusta lähtien hakemaan erilaisia makuja omiin viskeihin erilaisilla tynnyreillä. Isommat ja perinteisemmät tislaamot ovat myös lähteneet tähän viimeisinä vuosina aktiivisesti mukaan. Useimmiten viski viettää enimmän aikansa joko vanhassa Bourbon tai Sherry -tynnyrissä. Näiden lisäksi sillitynnyristä lähtien kaikkea on kokeiltu. Omaan makuun viininystävänä on usein olleet etenkin punaviinitynnyreissä viimeistellyt viskit. Joten kun Pikkulintu julkaisi pitävänsä tastingin, jossa maistellaan viiniviimeisteltyjä viskejä ja niiden rinnalla samoja viinejä, olin ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.

Syyskuun alun vielä erittäin kesäisessä säässä saimme maistettavaksi seitsemän erilaista viskiä ja viiniä. Viskipuolen asiantuntijana meitä valisti perinteisesti Pikkulinnun ravintolatoiminnasta vastaava Atte Erkkilä ja viiniasiantuntijana paikalla oli Tornin ravintolapäällikkö Samuli Sidensnöre, Pikkulinnun kantiksia hänkin. Perinteiden mukaan Pikkulintu ei kerro maisteltavia viskejä etukäteen, joten jännityksessä joutuu elämään h-hetkeen asti. Tälläkin kertaa vielä viime minuuteilla tuli mukaan extramaisteltavia. Näihin on tosin helppo ilmoittautua sokkona, kun laatu kerta toisensa jälkeen on loistavaa. Useimmiten voi olla myös varma, että Pikkulinnun valikoimasta maisteluun tulee jotain itselle uutta.

Mukana maistelussa olivat:

1. Benriach 16yo claret + Chateau De Segue 2015 Bordeaux
2. Glenmorangie 12yo Quinta Ruban port + Quinta do Crasto LBV 2013
3. Glendronach 1994 18yo oloroso + Merito Oloroso Jerez
4. Glendronach 14yo sauternes + Semillion Sauternees 2016 Bordeaux
5. Glenmorangie 12yo Cote de Beaune + Macon Villages chardonnay Burgundi
6. Bunnahabhain 03-17 PX + San Emilio Lustau PX Jerez
7. Benriach 1984 27yo peated port + Smith Woodhouse LBV port 2004

Kattaus oli heti ensinäkemältä huikea ja ensimmäisen maistelukierroksen jälkeen oli vaikea päättää mistä jatkaa. Nähtyäni viskit odotin eniten Glendronachin sauternees viimeisteltyä, jonka 18yo versiosta pidän kovasti. Olin myös tyytyväinen, että olin etukäteen vain maistanut kahta viskeistä.

Heti ensimmäisestä parista lähtien yhteneväisyyksiä oli helppo löytää sekä tuoksun että maun osalta. Omaan makuuni sopivalla mustaherukkaisella makumaailmalla oli hienoa aloittaa ja etenkin viini ensimmäisessä parissa loisti. Olen aina ollut myös portviinin suuri ystävä joten toisessa parissa lipsahdin aloittamaan portviinistä, etenkin kun Quinta Ruban oli aiemmin tuttu. Tässä parissa portviini vei voiton helposti. Seuraavaksi tehtiin hyppy niin tuttuun sherrymaailmaan ja nautinto jatkui. Tässä parissa en ihan löytänyt yhteistä makumaailmaa ja sherrykin oli vähän vaisu. Valitettavan moni ”sherrytynnyri” nykyaikana ei ole koskaan sisältänyt myyntiin tulevaa sherryä tai on muuten oikaistu makumaailman luonnissa. Glenmorangien tynnyreiden tarinaa en tunne, mutta nämä ovat erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun aletaan syventymään yksittäisen tislaamon tuotteisiin.

Sauternees hyvin makeana jälkiruokaviininä sopii mielestäni hyvin sherryviskien viimeistelijäksi. Tasapainottaa etenkin mielestäni liian sherryisiä viskejä hyvin. Tämäkin 14yo oli hyvä alku, mutta jää selvästi 18yo kypsemmästä makumaailmasta. Silti kelpo viski.

Illan voittaja omaan makuuni oli Glenmorangien 12yo Cote de Beaune. Tämä oli erheellisesti paritettu chardonnayn kanssa, vaikka oli viettänyt kaksi vuotta punaviinitynnyrissä. 3000 pullon erikoiserä vuodelta 2003 vei sydämeni välittömästi ja on paras maistamani Glenmorangie tähän mennessä. Harmillisesti tässä tastingissa maisteltiin myös Pikkulinnun viimeiset tipat. Oman pullon metsästys alkakoon!

Tämän jälkeen oli vaikea palata sherryiseen viskiin ja tästä erikoiserän Bunnasta ei paljon mielikuvia jäänytkään. Sen parina ollut Emilio Lustaun PX sherry taas räjäytti makunystyrät auki ja maistuu melkein vieläkin suussa. Ehdoton hankinta omaksi ainoaksi sherrypullokseni jatkossa. Ja tämä löytyy siis Alkon hyllyltä!

Viimeisenä oli illan vanhin viski ja viini. Harmikseni Benriach ei ole koskaan peated versioillaan osunut täsyin omaan makuuni ja tätä olin aiemminkin maistanut. Ihan kelpo tuote silti ja varsinkin tuon makumaailman ystäville varmasti huippukamaa. Ensimmäinen kierros oli hyvä päättää laadukkaaseen portviiniin.

Toisella kierroksella keskityin maistelemaan parhaita juomia ja hakemaan niistä vielä uutta irti. Se vahvisti etenkin PX sherryn hienoutta. Vielä illan päätteeksi meillä oli raskas tehtävä tyhjentää kaikki viinipullot, koska Pikkulintuhan ei tunnetusti myy viiniä muutamaa talon viiniä lukuunottamatta. Kaiken kaikkiaan erinomainen ilta ja Pikkulinnun tapaan laadullisen tyylikäs!