Ruotsalaisten viskien tasting

Miten menee länsinaapurissa?

Emme ole pohjoismaissa ainoita viskibuumin ja tislaamosateen keskellä eläviä. Etenkin Tanskassa on todella kova meno ja ei Ruotsikaan paljoa jälkeen jää. Riippuen laskutavasta voit päästä maistamaan ainakin 10 eri ruotsalaisen tislaamon viskiä. Osa on jo kuopattu ja uusia puskee markkinoille jatkuvalla syötöllä. Mackmyran tietänevät kaikki viskin ystävät ja he olivatkin jo 1999 perustamassa omaa tislaamoaan. Monella tapaa heitä voi verrata Teerenpeliin ja tarinoissa on paljon samoja piirteitä. Maailmalla olen Mackmyran lisäksi törmännyt viskibaareissa Hveniin ja Boxiin, joten näitä voitaneen pitää Ruotsin tislaamojen pisimmälle päässeinä.

Sain ajatuksen ruotsalaisten viskien maistelusta ollessani Västeråsissa alkuvuodesta vieraana maistelemassa Glengoynen 60-70 luvun viskejä(lue blogi). Siellä paikallisessa kokosin oman kolmen Boxin viskin tastingin ja tuli mieleen ajatus, että harva Suomessa on näitä maistellut. Toisaalta olimme viskiseuramme kanssa jo suomalaisia vertailleet (lue blogi), joten hyvä jatkumo katsoa mikä on tilanne lahden toisella puolella.

Saatavuus ruotsalaisten viskien osalta on Suomessa heikohko. Ruotsissa solmitut kontaktit onneksi auttoivat maisteluun saaduissa pulloissa. Jo kolmen mainitun tislaamon lisäksi sain mukaan juuri julkaistun Smögenin uusimman eli Barriquen, jota olinkin jo päässyt tuoreeltaan Västeråsissa maistamaan. Mackmyralta onnistuin laivalta poimimaan Moment sarjan Urbergin. Boxilta sain kontaktien avulla keväällä julkaistun Quercus II Alban. Alkosta sain poimittua Spirit Of Hvenin Tycho’s Starin. Hyvin erilainen ja onnistunut setti kokonaisuudessaan, näistä jopa kaksi oli savuisia; ainakin ennakkotietojen perusteella.

Perinteiseen tyylin savuttomat ensin ja avasimme shown Boxilla. Käsissämme oli toinen osa Quercus sarjasta, jolla Box haluaa tuoda esille tynnyrien vaikutusta. Ensimmäinen oli Robus eli Eurooppalainen tammi ja nyt maistelussa oleva Alba eli amerikkalainen tammi. Itse odotan jännityksellä onko tulossa Mizunaraa! Robuksesta jäi hyvä mielikuva sitä Västeråsissa maistaessani ja pääosin olen pitänyt maistamistani Boxin viskeistä. Tuoksu lupasi todella paljon parfyymisella luonteellaan. Maku taas jäi vähän odottamaan itseään, mutta viisivuotiaaksi viskiksi oikein hyvä. Arvostan todella paljon heidän tapaansa avata kaikki mahdollinen tieto pullotteesta kuluttajalle! Omissa odotuksissani Box on Ruotsin lupaavin tislaamo pitkällä aikajaksolla. He tuovat markkinoinnissaan hyvin esille pohjoisen ulottuvuuden ja  mainostavat olevansa Ruotsin ”Lapista” vaikka ovatkin noin samoilla leveysasteilla kuin Kyrö. Muutenkin mielestäni he ovat vähän kuin Ruotsin Kyrö Distillery. Molemmilla on vuosittaiset tislaamofestarit ja omat akatemiat ym. Eihän noilla leveysasteilla voi kun onnistua!

Toisessa lasissa odotti jo Mackmyran Urberg, jonka mainospuheet lupasivat, että se on tehty Bådasin kaivoksen parhaista tynnyreistä. Macmyra pitkälti käyttää kaivosta ainoana tynnyrivarastonaan. Nimikin tarkoittaa laatukiveä, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Omassa historiassa tuntuu käyneen niin, että joka toinen Mackmyra on miellyttävä ja joka toinen jotain sellaista mitä ei haluaisi juoda. Tämä ihmetyksekseni osuu jonnekin väliin, tarvitsee kyllä myöhemmin toisen maistelukerran. Parasta mitä mieleen jäi oli pullon mukana tullut ohra, joka oli erittäin maukasta. Ottaen huomioon että tämä oli reilusti yli 100€ pullo, niin itse maksaessani olisin tuntenut tulleeni ryöstetyksi.  Mackmyran päästrategia tuntuu olevan myydä viskiä tynnyreittäin ja he ovat myös listautuneet pörssiin. Erittäin mielenkiintoinen tarina seurattavaksi ja etenkin mielenkiintoista nähdä milloin homma alkaa tuottamaan myös rahaa omistajilleen.

Kolmantena vuorossa oli Spirit Of Hvenin Tycho’s Star. Viski oli saanut nimensä Tycho Brahelta, joka on ollut Hvenin saaren kuuluisin asukas ja hän onkin saanut saarelle monumentaalisen patsaan muistokseen. Moni muistaa herra Brahen hänen löytämästään tähdestä ja urasta astronomina, joka on tämän viskinkin innoitus, mutta varmaan useampi on kuullut hänen kuparisesta nenästään. Tarinat kertovat, että nenä olisi saattanut olla jopa kultaa, mutta se kaivettiin haudasta 2010 ja varmistettiin kupariseksi. Nenänsä hän menetti kaksintaistelussa, jossa kinasteltiin matemaattisesta kaavasta. Mutta kuinka loistavan viskin Hvenin ”hullu” tiedemies Henric Molin onkaan luonut. Lupaukset savusta ovat jotain omaa luokkaansa, ensimmäisinä itselleni tuli mieleen Ailsa Bay ja hieman pohdittuani myös Springbank. Joka tapauksessa ehdoton suositus tälle ja jopa Alkon hinnoilla sanoisin että hintalaatusuhde on hyvä. Tämä voittikin kaikin äänin illan parhaan viskin äänestyksen. Tälle en löydä vastinparia Suomesta, mutta mainitsemani Ailsa Bay moderneine viskeineen on kovin samalta planeetalta ja näitä pitäisi päästä maistamaan rinnakkain.

Viimeiseksi olimme jättäneet Smögenin, jota ensimmäisellä maistelukerralla vertasin vanhaan Glenfarclasin kahdeksanvuotiaaseen, toki olin silloin jo yli 10 viskiä maistellut ja muutaman olusenkin. No nyt otin mukaan vertailtavaksi kyseisen Glenfarclasin, jotta ei jäisi mitään epäselvää. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys. Savuiseksi mainostettu ei juurikaan antanut niitä aromeja, eikä oikein muutakaan. Helpotuksekseni huomasin, että Glenfarclas oli kuin eri planeetalta. Tämä oli omalta kohdaltani ensimmäinen Smögenin viski, joten en vielä lähde heitä kategorisoimaan tai sen enempää tuomitsemaan. Toinen kerta toden sanoo.

Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen tasting, mutta kertoo paljon todellisuudesta ja kuinka kaukana uudet tislaamot ovat vielä Skotlannin perinteikkäistä valmistajista. Eräs skotlantilainen tislaamon johtaja totesikin ettei meidän elinaikana Ruotsista tule hyvää viskiä. Aika näyttää!

Leave a Reply

You must be logged in to post a comment.